Mikrobien vastustuskyvyn vahvistuminen pidentää hoitojaksoja ja nosta terveydenhuollon kustannuksia. Myös potilaalle mikrobien vastustuskyvyn vahvistumisen eli mikrobilääkeresistenssin seuraamukset voivat olla erittäin vakavat. Kun lääke ei tehoa aiotulla tavalla sille resistentin bakteerin vuoksi, hoito voi epäonnistua tai seurauksena saattaa olla potilaan ennenaikainen kuolema.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan mikrobilääkeresistenssi on kehittynyt viimeisen neljän vuoden aikana huonompaan suuntaan erityisesti tiettyjen gramnegatiivisten sauvabakteerien kohdalla.
Virtsatie- ja hengitystieinfektioita sekä vakavia yleisinfektioita aiheuttavan K. pneumoniae– bakteerin vastustuskyky on lisääntynyt. Erittäin huolestuttavana pidetään erityisesti Etelä-Euroopassa yleistyvää K. pneumoniaen resistenssiä karbapeneemejä vastaan (karbapeneemiresistenssi), jolloin hoitovaihtoehdot tätä bakteeria vastaan ovat vähissä.
Suomessa karbapeneemeille resistenttejä K. pneumoniae –kantoja (CPE) esiintyy yksittäisinä tapauksina ja tällöin potilaalla on usein ollut esimerkiksi sairaalakontakti ulkomaille. Suomessa ensimmäinen CPE:n aiheuttama osastoepidemia todettiin kesällä 2013 Puolarmetsän sairaalassa.
Metisilliinille resistentti Staphylococcus aureus (MRSA) on yksi yleisimmistä mikrobilääkkeille resistenteistä bakteereista, joita eristetään sairaalainfektioiden yhteydessä. Viimeisen neljän vuoden aikana MRSA:n osuus on kuitenkin kääntynyt laskuun useissa Euroopan maissa ja paikoin Suomessa, mutta MRSA on kuitenkin yhä vakava haitta kansanterveydelle.
Suomessa varauduttava nykyistä paremmin
Euroopan tautikeskus ECDC toivoo, että Suomi varautuisi mikrobilääkeresistenssin aiheuttamiin muutoksiin ja uhkiin entistä tehokkaammin. ECDC:n mielestä myös hoitoon liittyvien infektioiden seurantaa ja torjuntaa sekä raportointia tulisi vahvistaa sekä kansallisella että paikallisella tasolla. Suomen toivotaan esimerkiksi yhtenäistävän torjuntakäytäntöjä ja luovan yhtenäiset ohjeet.
Mikrobilääkkeiden käytön ja kulutuksen raportointia pitäisi EDC:n mukaan kehittää niin, että se tukisi paremmin lääkäreiden hoitopäätösten tekoa sekä sairaaloissa että avoterveydenhuollossa. Ihmis- ja eläinterveydenhuollon mikrobilääkeresistenssiraportteja tulisi jatkossa myös tehdä entistä enemmän yhteistyössä.