Väitös: Opettajasta ei koskaan tule valmista

Kasvatustieteiden maisteri Anne Koski-Heikkisen mukaan opettajan ammatti-identiteetti kehittyy koko työuran ajan tulematta koskaan täysin valmiiksi. Jokainen sekä oppii että käsittää itsensä uusilla tavoilla myös uran myöhemmissä vaiheissa.

– Ammatti-identiteetin keskeneräisyyden tiedostaminen sekä sen hyväksyminen vaativat opettajalta paljon ja riittämättömyyden tunteilta ei voida välttyä. Tästä johtuen opettajille olisi löydettävä aikaa ja työkaluja itsensä sekä ammatti-identiteettinsä tietoiseen kehittämiseen, Koski-Heikkinen sanoo ensi perjantaina tarkastettavassa väitöskirjassaan.

Hän esittää, että kehittymis- ja kehittämistyö alkaisi järjestelmällisesti jo opettajakoulutuksen aikana ja jatkuisi säännöllisesti koko työuran ajan.

– Mitä paremmin opettaja oppii tuntemaan itseään ja suhdettansa toimintaympäristöönsä sekä tunnistamaan ja perustelemaan omaa toimintaansa opetustilanteissa, sitä helpompaa hänen on tehdä opetustyötään myönteisesti omana persoonanaan sekä kehittyä työssään ja kehittää sitä, Koski-Heikkinen katsoo.

Ammatillisen opettajan taas on hänen mukaansa oltava sekä opettamansa alan asiantuntija että vuorovaikutuksen taitaja, joka kykenee tukemaan opiskelijoiden oppimista ja kasvua. Opiskelijoiden lisäksi opettaja kommunikoi työssään oppilaitoksen sidosryhmien ja yritysmaailman kanssa.

Koski-Heikkinen on tutkinut kasvatustieteiden väitöskirjassaan ammatillisen opettajuuden haasteita ja hahmottanut käytännön malleja siihen, miten opettajat voivat suoriutua työstään menestyksekkäästi ja uupumatta.

Hän on luonnostellut väitöksessään ideaalia ammatillista opettajuutta ammatti-identiteetti- ja auktoriteettikäsitteiden avulla. Tutkimusaineistot muodostuvat kahdentoista ammatillisen opettajan ja kuudenkymmenenviiden ammattikoululaisen tarinoista, joissa he kuvaavat ammatillisen opettajan työtä sekä sen kehittymistä.

Erityisesti opiskelijoiden tarinat osoittavat, että opettajan myönteinen ja persoonallinen suhtautuminen omaan työhönsä heijastuu koko oppimisympäristöön ja edesauttaa opiskelijoiden koulussa viihtymistä. Perusratkaisu ei ole monimutkainen: opettajien olisi koettava, että työ on mielekästä ja siinä on riittävästi mahdollisuuksia toteuttaa omaa persoonallisuutta.

– Opettajan on oleellista oppia tiedostamaan, mitä suhteessa opiskelijaan tapahtuu ja miten tuo suhde saataisiin toimimaan mahdollisimman tuloksekkaalla tavalla niin, että syntyisi puolin ja toisin arvostavia kohtaamisia. Tällöin opiskelija oppisi tehokkaasti ja opettaja olisi tyytyväinen omaan työhönsä ja kokisi, että hänen auktoriteettiaan ja asemaansa arvostetaan.

Koski-Heikkisen väitöskirja Ammatillisen opettajan identiteetti ja auktoriteetti – Ammatilliset opettajat ja opiskelijat ideaalia ammatillista opettajuutta etsimässä tarkastetaan Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa perjantaina 14.2.. Vastaväittäjänä toimii dosentti Jaakko Helander Hämeen ammattikorkeakoulusta ja kustoksena professori Kaarina Määttä Lapin yliopistosta.

Mainos