Väitös: Aineettoman varallisuuden omistus ja hallinnointi lapsenkengissä

Tietoyhteiskunnassa syntyy ja tarvitaan aineetonta varallisuutta, kuten osaamista, taitotietoa ja tietokoneohjelmistoja, mutta myös tekijänoikeuksia, patentteja ja tavaramerkkejä. Varsinkaan yhteishankkeissa tuotettua aineetonta varallisuutta koskevista oikeuksista ei tutkijan mukaan ole olemassa esitystä.

Lapin yliopistossa ensi perjantaina väittelevä Veikko Seppänen toteaa väitöskirjassaan, että aina ei ole selvää, kuka aineettoman varallisuuden omistaa tai kuka sitä saa hallinnoida. Oikeuskäytännöt eivät nimittäin ole kehittyneet yhtä jalkaa tieto- ja viestintäalan nopean muutoksen kanssa.

Aiemmin sekä kauppatieteistä että tekniikan alalta väitellyt Seppänen analysoikin oikeustieteiden väitöskirjassaan, miten yhteishankkeissa tuotettua varallisuutta voitaisiin hallinnoida.

Mainos - sisältö jatkuu alla

Aineetonta varallisuutta tuotetaan jatkuvasti tieto- ja viestintäalalla monilukuisissa projekteissa. Julkinen valta on hankkeissa usein mukana ja rahoittajat, kuten Tekes, vaikuttavat niiden sisältöön päätöksillään ja ohjauksellaan. Tieto- ja viestintäalan hanketoiminta on siis merkittävää ja mittavaa sekä taloudellisesti että yhteiskunnallisesti.

Huolimatta alan hanketoiminnan laajuudesta ei ole ollut olemassa esitystä yhteishankkeissa tuotettua aineetonta varallisuutta koskevista oikeuksista. Täsmällinen tutkimus on Seppäsen mukaan tarpeen, jotta syntyviä oikeuksia voidaan hallinnoida aiempaa selkeämmin.

– Esimerkiksi sopimusten sovittelua ja erilaisia vaihtoehtoisia konfliktien ratkaisumenettelyjä yhteishankkeissa ei ole tutkittu. Myöskään yhteishankkeiden yleisiä sopimusmalleja ei ole olemassa. Tieto- ja viestintäalan immateriaalioikeuden tutkimukset taas painottuvat paljolti oikeuksien hankkimiseen ja niillä käytyyn kilpailuun, Seppänen sanoo.

Oikeustieteellistä osaamista tarvitaan

Seppäsen tutkimuksessa tehdään aineetonta varallisuutta koskevien oikeuksien yksityiskohtainen tarkastelu ja hahmotetaan oikeuksien sääntelyä varallisuuden tuottamisen hallinnoimiseksi. Sitä nivoo yhteen työssä käyttöön otettu innovaatiovastuun käsite, jolla korostetaan hankekumppaneiden yhteisen toiminnan järjestämistä ja oikeudellisesti merkittävien tilanteiden hallintaa projekteissa. Sääntelyssä tulisi Seppäsen mukaan korostaa hankkeiden toteuttajien roolia ja yhteisöllisiä mahdollisuuksia.

Mainos - sisältö jatkuu alla

Toisaalta olisi tärkeää kehittää yhteishankkeiden yleisiä sopimusehtoja ja -käytänteitä sekä niiden toteuttamista tukevia avoimia informaatioympäristöjä. Varallisuuden hankkiminen ja hyödyntäminen immateriaalioikeudellisesta näkökulmasta, samoin kuin varanto-oikeuksien kilpailuoikeudellinen tarkastelu nousevat esiin tärkeinä jatkotutkimuskohteina.

Yhtenä tutkimuksesta selvästi ilmenevänä kokemuksena on myös, että oikeustieteen asiantuntijat ovat olleet vain harvoin mukana suurimmissakaan yhteishankkeissa tieto- ja viestintäalalla, vaikka alan merkitys sekä innovaatioiden kannalta että taloudellisesti on huomattava. Juridisille näkemyksille olisi toisin sanoen paitsi tarvetta myös tilaa alan tutkimus- ja kehitystyössä.

Veikko Seppäsen väitöskirja Informaatiohyödykkeiden kehitys ja varallisuus: varanto-oikeuksien sääntely yhteisprojekteissa tarkastetaan Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa perjantaina. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimivat professori Niklas Bruun Svenska handelshögskolanista ja dosentti Tuomas Pöysti Helsingin yliopistosta. Kustoksena on professori Juha Karhu Lapin yliopistosta.

Mainos