EVA:n johtaja Emilia Kullas kirjoittaa Iltalehdessä. Hänen mukaansa veronmaksajana oleminen Suomessa merkitsee, että maksat paljon, mutta joitakin peruspalveluita et saa edes rahalla.
– Väite ”maksan mielelläni veroja, koska saan niille niin erinomaista vastinetta” on potaskaa. Kokonaisveroasteemme on yli 43 prosenttia. Silti suomalainen hyvinvointiyhteiskunta ei kykene tuottamaan tällä veronmaksajien määrällä ja näillä verotuloilla aina edes peruspalveluja, Emilia Kullas toteaa.
– Eikä suunta ole parempaan päin.
Hänen mukaansa olemme vauraampia kuin koskaan, mutta joitain asioita nyky-Suomessa ei tahdo saada edes rahalla.
– Voimme hankkia yhä halvemmalla yhä parempia älypuhelimia tai taulutelkkareita, mutta pitää olla sikarikas, jotta on varaa palkata iäkkäälle omaiselleen kotiin ympärivuorokautista hoivaa. Vaikka rahaa olisikin, on silti vaikea löytää hoitaja.
– Olemme hyväksyneet sen, että julkinen terveydenhuolto ei tarjoa silmä- tai hammaslääkärin palveluita kuin kaikkein heikoimmassa asemassa oleville. Naiset maksavat gynekologikäyntinsä itse. Lonkkaleikkauksia joutuu jonottamaan julkisella puolella niin pitkään, että yhä useampi ostaa mahdollisuuden päästä nopeammin hoitoon vakuutuksen avulla. Terapiaan ei tahdo päästä edes rahalla.
Palveluntarjoajia on hänen mukaansa liian vähän. Työn teettäminen on myös liian kallista, joten koulutettukin väestönosa tekee itse töitä, jotka olisi järkevämpää ostaa jonkun muun tekemänä.
Verokiilan vuoksi Kullaksen mukaan ollaan tilanteessa, jossa hyvän toimeentulon saajat juoksevat tuhatta ja sataa, jotta saavat arkensa pyörimään.
– Työttömien tilanne ei ole yhtään parempi. Monet edut – työterveyshuolto, subventoitu linjastolounas, kulttuuri- ja liikuntasetelit – tulevat vain työpaikan mukana. Työttömällä on aikaa, mutta sairastuessa pitkä jonotus terveyskeskukseen. Työttömyys istuu sitkeässä. Kannustinloukkujen takia lyhyiden työkeikkojen teko ei kannata, vaan pitäisi päästä suoraan takaisin kokopäivätöihin palkalla, joka ylittää tukien asettaman tason.
Emilia Kullaksen mukaan ”mitä vähemmän meillä on työhaluja ja työtunteja, sitä vähemmän verotuloja kertyy ja sitä isompi on julkisen sektorin tehostustarve. Se tarkoittaa vähemmän hoitajia palvelutaloihin ja päiväkoteihin”.
– Verotukseen pätee yksinkertainen nyrkkisääntö. Mitä enemmän verotat, sitä vähemmän saat. Työnteon pitää kannattaa, jokaisella marginaaliasteella.