Ulkoasiainneuvos Alpo Rusi puhui Lontoossa Rusi-instituutissa (Royal United Services Institute) Itämeren turvallisuuden tulevaisuudesta. Hän aloitti viittaamalla hauskaan nimisattumaan ja totesi, että ”olen tietysti enemmän kuin ylpeä että minulla on sama sukunimi kuin tällä instituutilla”.
Alpo Rusi totesi käsitelleensä Etupiirin ote -kirjassaan Suomen geopoliittisia tekijöitä 1700-2014. Hän pitää vuotta 1700 Suomen historian käännekohtana, jolloin Narvan taistelu oli Pyrrhoksen voitto Ruotsin itäiselle provinssille nimeltään ”Suomi” ja Venäjä miehitti alueen Isovihassa vuoteen 1721 asti. Enää Suomi ei voinut luottaa Tukholmaan kuten ennen ja alkoi todella pelätä.
– Russofobian siemenet kylvettiin suomalaisten mieliin tuona aikana. Tunnistan jonkinlaisen russofobian paluun tänään, Alpo Rusi sanoi.
Rusi totesi Suomessa käytävän kansallista väittelyä siitä, suometettiinko maa kylmässä sodassa ja jos niin kävi, oliko se selviytymisen sankaritarina vai vähemmän sankarillinen tarpeettoman lojaliteetin ja alistumisen tarina Neuvostoliiton yliarvostetun uhan edessä.
– Presidentinvaalien 2000 jälkeen lisättiin uusia argumentteja vastustamaan Suomen Nato-jäsenyyttä. Suomen ulkopoliittinen liturgia korosti Suomen olevan turvallisuuden ”tuottaja, ei kuluttaja”. Sitä ei sanottu avoimesti, että entisiä sosialistisia maita ja Baltian maita pidettiin turvallisuuden kuluttajina, Alpo Rusi totesi.
– Olivatko nämä kommentit todisteita röyhkeydestä vai pelkästä tietämättömyydestä ja välinpitämättömyydestä, koska Suomen katsottiin pärjänneen hyvin ilman Natoa?
Suuren kuvan tulkinta
– Venäjän diplomatia hyödyntää vastustajan heikkouksia. Kaikki suurvallat toimivat saman periaatteen mukaan, mutta Venäjällä on omat erikoisuutensa. Presidentti Vladimir Putin ei mielellään keskustele muista kuin kahdenvälisistä asioista pienten valtioiden johtajien kanssa, Alpo Rusi sanoi.
– Suomen historiallisesta perspektiivistä katsoen on venäläinen diplomatia usein toiminut välineenä saada määräävää asemaa, ei etsiä sopua.
Hänen mielestään voidaan sanoa, ettei Itämeri koskaan ollut ”rauhan meri”, kuten kylmän sodan julistuksissa todettiin. Kylmän sodan jälkeen sen sen sijaan näytti tulevan todellisuudeksi.
– Ilman epäilystä: jonkinlainen toiveajattelu otti paikan realismilta. Me odotimme, että uudet turvaongelmat kuten ilmastonmuutos ja terrorismi olisivat eliminoineet geopoliittiset vihollisuudet.
Rusi muistutti vielä tammikuussa 2014 erään pohjoismaan pääministerin todenneen, että Euroopan sodan aika on vihdoin ohi.
– Vain muutama päivä ennen miehitystä Suomen ulkoministeri ei uskonut venäläisten käyttävän voimaa Krimillä. Voi vetää johtopäätöksen, että Ruotsissa ja Suomessa oli vähintään väärin tulkittu suuri kuva Euroopan turvallisuustilanteesta, Rusi sanoi.
– Talouden kehityksen voi laskea väärin ja vahingot pysyvät jotenkin kontrollissa. Mutta suuren turvallisuuskuvan ymmärtämisen epäonnistuminen voi johtaa katastrofiin. Ulkoministerimme ei uskonut Neuvostoliiton hyökkäävän marraskuussa 1939.
Ensi kerta Ruotsille
– Toivon ettemme elä valheellisen rauhan illuusiossa Itämerellä aikanamme, joka on nimetty syvenevän yhteistyön ja taloudellisen riippuvaisuuden ajaksi, Rusi totesi.
Alpo Rusin mukaan syyskuussa 2013 Venäjän ja Valko-Venäjän Kaliningradissa pitämä suuri sotaharjoitus tunnistetaan nyt Krimin miehityksen lähdöksi. Nyt Venäjä on tuonut joukkoja Siperiasta läntiselle Venäjälle, Iskander-ohjuksia Pietariin ja Kaliningradiin ja avannut sotilastukikohtia arktisten intressien nimissä Suomen rajalle. Rusin mielestä lännessä on aliarvioitu Venäjän asevoimien uudistuksen merkitys.
– Ruotsi ei enää ole tämän konfliktin ulkopuolella ja sillä on samanlainen geopoliittinen asema kuin Suomella ensi kertaa historiassaan, eikä se voi ratkaista sitä liittoutumattomuuspolitiikalla. Sen täytyy olla shokki.
– Vain nopea käänne tapahtumissa voi tuoda pikaisen lopun nykyisellä Euroopan turvallisuusarkkitehtuurin järjestelmäkriisille ja vähentää jännitystä Itämerellä. Venäjä on asemassa, jossa se voi tuoda sen muutoksen. Jos Venäjän historiasta voi oppia jotain, se on se, että asiat voivat muuttua hyvin nopeasti.
Teeseissään esitelmänsä lopuksi Alpo Rusi totesi, että Suomen ja Ruotsin liittoutumattomuus saattaa huonontaa Itämeren kokonaistilannetta. Hän kysyi, ovatko maat unissakävelijöitä vai onko tehty väärä analyysi turvallisuuden suuresta kuvasta.
– Tällä kertaa väittely Natosta Ruotsissa saattaa olla ratkaiseva tekijä mielipiteelle Natosta Suomessa, Rusi arveli.