Helsingin kaupungin julkaiseman Kvartti-lehden mukaan vailla vakinaista asuntoa olevien 15–24-vuotiaiden määrä on jopa kaksinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Samaan aikaan 25–29-vuotiailla nousu on ollut noin 70 prosenttia.
– Nuorilla erilaiset asumisongelmat jäävät usein piiloon, toteaa Jeremias Kortelainen lehdessä. Syitä tähän ovat nuorten matala kynnys majoittua tuttavien luona ja toisaalta korkea kynnys hakeutua asunnottomien palveluihin.
Kortelainen painottaa, että käsityksen muodostaminen nuorten asunnottomuustilanteesta riippuu tavasta, joilla ilmiö on eri tilastoissa rajattu. Esimerkiksi ARA:n määritelmä asunnottomuudesta on varsin tiukkarajainen, joten vailla vakinaista asuntoa olevien tai kaupungin vuokra-asuntoa hakeneiden asumisongelmaisten nuorten joukko on ARA:n tilastoimaa lukua monin verroin suurempi.
Toimenpiteet asunnottomuuden vähentämiseksi ovat usein kohdistuneet palvelujen parantamiseen ja yksilön ongelmien ratkaisemiseen, mutta avainasemassa nuorten asumisongelmien vähentämisessä on myös asuntotarjonnan parantaminen.
Asumisen epävarmuuden yleistyminen näkyy myös muissa asumistilastoissa. Helsinkiläisnuorten muuttoajankohta ensimmäiseen omaan kotiin on viivästynyt 2010-luvulla, ja vastaavasti lapsuudenkodissaan asuvien nuorten määrä on noussut. Keskimääräistä muuttoikää vanhempia eli 21–29-vuotiaita nuoria asui lapsuudenkodissaan vuonna 2014 noin 2 000 enemmän kuin kymmenen vuotta aiemmin.