[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”vaikea-paikka-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Mitä yhteistä on Kalevi Sorsalla ja Paavo Lipposella? Kumpikin on pääministerinä onnistunut kasvattamaan puolueensa kannatusta.
Tämä on tuiki harvinaista. Valtio-opin emeritusprofessori Heikki Paloheimon laskujen mukaan näin on 40 viime vuoden aikana tapahtunut vain kahdesti: vuosina 1983 ja 2003.
Eduskuntavaaleissa 1983 SDP:n kannatusnousua avitti niin sanottu Koivisto-ilmiö, kun demaripääministeri Mauno Koivisto oli valittu edellisvuonna 1982 presidentiksi. Kansa eli hurmosta.
Harva taas ehkä muistaa, että vaalit 2003 olivat SDP:lle sikäli voitokkaat, että kannatus kasvoi hitusen huolimatta päähallituspuolueen asemasta. Keskusta päihitti demarit kuitenkin alle puolen prosenttiyksikön erolla.
– Sehän oli Paavo Lipposelle katkera paikka, muistelee Paloheimo.
Paloheimo muistuttaa, että SDP sai eduskuntavaaleissa 2003 käytännössä ”osan tappiostaan takaisin”. Puolueen kannatus kun oli laskenut jo viitisen prosenttiyksikköä Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana.
Kun puoluejohtajasta tulee pääministeri, tapahtuu alun ”kuherruskuukauden” jälkeen pian väistämätön ilmiö: puolueen kannatus lähtee laskuun.
Seuraavissa vaaleissa kannattaa varautua tappioon. Se tulee joka tapauksessa.
Juha Sipilän johtama keskusta on tästä tuorein esimerkki. Dosentti ja historiantutkija Martti Häikiö on arvioinut Sipilän hallituksen jäävän talous- ja työllisyyspolitiikkansa ansiosta historiaan ”yhtenä viime vuosikymmenten parhaista”. Kansa palkitsi pääministeripuolueen tästä 13,8 prosentin kannatuksella, mikä on keskustalle huonoin vaalimenestys sataan vuoteen.
Hallitusvastuu on kuluttavaa, pääministerin työtaakka melkoinen ja puolueen johtajuus jää väistämättä vähemmälle huomiolle, selittää Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä ilmiötä.
Kesäkuun mielipidemittaukset saavat kuitenkin pohtimaan, milloin pääministeripuolue SDP:n ja Antti Rinteen kuherruskuukausi on oikein realisoitumassa? Perussuomalaisten kannatus on jatkanut nousukiitoaan, SDP:n laskenut tai polkenut paikoillaan. Neljä vuotta sitten taas keskustan kannatus nousi heti vaalien jälkeisissä mittauksissa entisestään.
Rinteen tilanne näyttäisikin olevan lähtötelineissä monin tavoin haastavampi mitä Sipilän. Rinteeseen ei kohdistu vastaavaa uutuuden viehätystä kuin politiikan ulkopuolelta tulleeseen insinööriin, joka paistatteli vielä ennen vaaleja pääministerikyselyiden kärjessä.
Pari viikkoa ennen kevään 2019 eduskuntavaaleja taas Antti Rinne oli Helsingin Sanomien kyselyssä vasta kolmanneksi suosituin pääministeriehdokas – lähes tasalukemissa Petteri Orpon ja Juha Sipilän kanssa. Ylivoimainen kansan suosikki oli vihreiden Pekka Haavisto.
Kevään 2019 eduskuntavaaleja leimasi lisäksi puoluekentän ennennäkemätön hajaannus. Suuret puolueet olivat käytännössä kadonneet kartalta. Kolmen kärki SDP, perussuomalaiset ja kokoomus mahtuivat kaikki 17–18 prosentin sisälle.
– Antti Rinteen edellytykset toimia pääministerinä eivät ole ollenkaan yhtä vahvat verrattuna edellytyksiin, mitä joskus aiemmin suurimpien puolueiden puheenjohtajilla on ollut, kiteyttää Heikki Paloheimo.
SDP:n asemaa heikentää Paloheimon mukaan myös se, että Rinne joutui ”pyytämällä pyytämään” vaaleissa suuren tappion kärsineen keskustan mukaan hallitusneuvotteluihin.
Paloheimo ennakoi keskustan aseman muodostuvan hallituksessa vahvaksi. Samoilla linjoilla on Markku Jokisipilä:
– Väistämätön huomio hallitusohjelmasta on, että keskustan neuvottelijat onnistuivat aivan erinomaisesti.
Jokisipilän mukaan ohjelmassa on ”vahvaa keskustalaista väriä” viitaten maaseudun ja maaseutuelinkeinojen asemaan ja rahoitukseen. ”Torjuntataistelu” keskustan suuntaan ei ay-neuvotteluissa karaistuneelta Rinteeltä siis hänestä tässä aivan onnistunut.
– Kun hallituksen kakkospuolue pelaa korttinsa taitavasti, se pystyy vaikuttamaan lähes yhtä paljon hallituksen linjaan, mitä pääministeripuolue. Ja historia osoittaa, miten se näin pystyy väistämään myös kansan tyytymättömyyden seuraavissa vaaleissa, muistuttaa Jokisipilä.
Heikki Paloheimon mukaan hallitustyöskentelyn jatkoa ajatellen ”paljon riippuu siitä, kuka valitaan syksyllä keskustan puheenjohtajaksi” ja miten Rinne ja hän tulevat toimeen keskenään.
Paloheimo ennakoi, että keskusta joutunee hallituksessa tinkimään kuitenkin keskeisistä talouden kynnyskysymyksistään, vaikka hallitusohjelman mukaan luvattuja menoja tarkastellaan uudelleen, jos talous ja työllisyys eivät kehity suotuisasti.
– Hallitusten toimintaa vuosikymmeninä seuranneena politiikan tutkijana voisin arvioida, että viiden puolueen hallituksessa sellaisten erimielisyyksien sovittelu, joissa on kysymys, mistä kaikesta tässä nyt joudutaan luopumaan, tämä käy helpoiten niin, että lisätään velkaa. Näin ongelmien ratkaisu jää seuraaville hallituksille, katsoo Paloheimo.
Jokisipilä uskoo, että keskustalle tärkeintä hallituksessa on kuitenkin oman ydinkannattajajoukon ja äänestäjien etujen turvaaminen. Siis kaikki se hyvä, mikä koskee maaseutua.
Paloheimo arvioi Rinteen vahvuudeksi pääministerinä ay-johtajataustan, minkä vuoksi hän on ”rutinoitunut neuvottelija”. Tässä piilee myös riskinsä:
– Rinnettähän on pidetty tällaisena ammattiyhdistysjyränä, joka vääntää vahvasti. Hallituksen toiminnan johtaminen on kuitenkin eri asia kuin käydä työmarkkinajohtajana neuvottelupöytään vastapuolen kanssa. Hallitus on joukkue, johon pääministerin pitäisi pystyä puhaltamaan yhteisen tekemisen meininki, korostaa Paloheimo.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1561636730845{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”vaikea-paikka-02″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Helsingin keskustakirjasto Oodissa julkistettu hallitusohjelma oli yksi keskeinen työnäyte Rinteen neuvottelutaidoista.
Ohjelma syntyi kohtuullisessa ajassa ja siinä näkyy kaikkien neuvotteluissa mukana olleiden hallituspuolueiden kädenjälki.
– Sehän on melkoinen toiveiden tynnyri, jossa on osin ristiriitaisiakin tavoitteita, toteaa Jokisipilä.
Hallitusohjelman julkistamistilaisuuteen Rinteen viisikko matkasi iloisissa merkeissä ratikalla. Sittemmin jonkinasteista säröilyä on jo havaittu ilmassa. Vihreiden ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkosen metsien hakkuupuheet ovat suututtaneet etenkin keskustassa.
Rinteen lähes 200-sivuista hallitusohjelmaa on arvosteltu keskeisen strategian puutteesta ja etenkin siitä, että sen talous- ja työllisyyspolitiikan perusta vuotaa. Hallitus laskee menolisäyksissään paljolti sen varaan, että työllisyys nousee 75 prosenttiin – paaluttamatta kuitenkaan kovana pidettyyn tavoitteeseen minkäänlaisia keinoja. Talousennusteet näyttävät jo valmiiksi synkiltä – puhumattakaan ikääntymisen haasteista, mikä edellyttäisi vielä isoja rakenteellisia uudistuksia työmarkkinoille.
Paloheimo ennakoi SDP:n kannatuksen liikkeiden heijastuvan jatkossa harjoitettavaan hallituspolitiikkaan:
– Mitä enemmän SDP:n kannatus laskee, sitä enemmän puolueen sisältä tulee paineita harjoittaa politiikkaa, joka saa erityisesti SAK-laiselta ammattiyhdistysliikkeeltä vahvasti myönteistä palautetta. Ja mitä kovempia vaatimuksia SDP:n sisältä tulee, sitä suurempia vaikeuksia Rinteellä on vetää hallituksessa sellaista linjaa, jossa myös keskusta pysyisi mukana.
Kansanedustaja ja entinen keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen on toiminut kaksi peräkkäistä kautta pääministerinä, ensin punamulta-hallituksessa 2003–2007 ja sitten porvarihallituksessa 2007–2011.
”Toimitusjohtajapääministerinä” profiloitunut Vanhanen toteaa itsekin, että vuosien mittaan pääministeriydestä tuli hänelle ”pääidentiteetti”.
– Perusvaikeus kummassakin tapauksessa (hallituskoalitiossa) oli se, että keskustan kentältä odotuksia oli enemmän kuin pystyi toteuttamaan, kuvailee hän puoluejohtajan ja pääministeriyden välistä ristiriitaa.
Vanhasen mukaan puoluekentällä ei oikein mielletty sitä, että ”sen jälkeen kun hallitusohjelma oli tehty ja siinä rahat jaettu, liikkumatilaa sen neljän vuoden aikana ei juuri ole”.
– Jos tuli huono sato tai EU-rahoitusneuvotteluissa ongelmia, jotka leikkasivat maatalouden tulotasoa, täyttä kompensaatiota oli tavattoman vaikea järjestää.
Mitä tulee hallitusten muodostamisiin, SDP:n kanssa asiat piti Vanhasen mukaan neuvotella ”hyvin yksityiskohtaisesti” hallitusohjelmaan, minkä jälkeen yhteistyö kuitenkin sujui.
– (Jyrki) Kataisen kokoomuksen kanssa taas kaikista merkittävistä asioista olimme lähtökohdin samaa mieltä jo Säätytalolle tullessa. Saatoimme myös luottaa siihen, että kummallakaan ei ollut sellaista piiloagendaa, joka erilaisten sanamuotojen takana mahdollisesti väijyi tulkintaerimielisyyksinä.
Matti Vanhasen mukaan pääministerillä on valtaa muihin hallituskumppaneihin ”vain hallitusohjelman kautta”. Esimerkkinä tähän liittyen hän nostaa ulkoministeri Ilkka Kanervan (kok.) tekstiviestiskandaalin, joka osui hänen kakkoshallitukseensa.
– Voin kertoa, että sekä minä että presidentti (Tarja) Halonen olimme sitä mieltä, että hän olisi voinut jatkaa tehtävässään, mutta edes tällaisen tehtävän kohdalla sitä vaikutusvaltaa ei ollut, Vanhanen sanoo.
Pääministeri Antti Rinteelle Vanhanen ennakoi oman SDP-kentän paineita etenkin työelämäkysymyksissä.
– Toivoisin, että sieltä uskallettaisiin lähteä ”nollaamaan tilannetta” ja katsomaan, miten työelämän pelisääntöjä voitaisiin uudistaa järkevällä tavalla eikä niinkään ajateltaisi, miten tässä on 50 vuotta tehty. Toivottavasti SDP:n sisällä tällainen ajatuspaja pyörii. Heillä on työllisyysasteen nostamisessa todella iso vastuu. Pelkillä myönteisillä keinoilla se ei onnistu, vaan siinä tarvitaan keinoja, joista tulee kuraa niskaan, sanoo Vanhanen.
Hallitusohjelmassa vastuuta työllisyyskeinojen löytämiseksi on sälytetty työmarkkinajärjestöille. Jo vuoden päästä työllisiä pitäisi olla 30 000 enemmän mitä nyt – vaalikauden lopussa yhteensä 60 000.
Kokoomuslaisissa tämä herättää epäilyjä:
”Miksi järjestöt ajaisivat kovia reformeja, kun ne ovat niitä aina vastustaneet ja kun ne tietävät, ettei tämä hallitus uhkaa niitä millään ikävyyksillä vaikkei reformiehdotuksia tulisi? Ammattiyhdistysliike nosti Antti Rinteen valtaan nimenomaan estämään sellaisia reformeja, joilla työllisyys voisi lisääntyä”, kansanedustaja Juhana Vartiainen kirjoitti blogissaan.
Jokisipilä näkee kädenojennuksen työmarkkinajärjestöille taas toisin:
– Sanoisin, että minusta se on viisautta tässä kohtaa.
Jokisipilän mukaan kolmikannan toimivuudesta on historiassa hyviä esimerkkejä, ja taktiikka voi auttaa hallitusta ”välttämään sellaiset karikot, mihin Sipilän hallitus törmäsi”. Rinne on nykypoliitikoista myös se, jolla on ”parhaat suhteet ay- kenttään ja joka tuntee erittäin tarkoin työmarkkinoiden logiikan ja toimintatavat”. Rinteellä on siis – halutessaan – mahdollisuudet osallistaa työmarkkinakenttää aivan toisella tapaa kuin edeltäjällään.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1561636739435{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”vaikea-paikka-03″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Ensinnäkin kansainvälinen finanssikriisi, joka iski voimalla myös Suomeen 2008. Toiseksi EU-puheenjohtajuus, joka ajoittui vuoden 2006 loppupuoliskolle.
Kolmanneksi yllättävät ja järkyttävät tapahtumat, kuten tapaninpäivän tsunami, kouluampumiset ja Konginkankaan nuorten bussionnettomuus. Tapaukset, joiden mittakaavassa ”mentiin yli poliittisen voiman ja vallan, mutta joissa kansalaisten odotukset valtiovallan toimiin olivat kuitenkin suuret”.
Nämä Vanhanen mainitsee pääministerikausiensa ”kovimpina paikkoina”. Finanssikriisissä hallitus päätti toimia toisin kuin 1990-luvun lamassa ja toteuttaa mittavan velkaelvytyksen. Siitä on käyty paljon jälkikeskustelua, mutta:
– Yhteinen pelko ja huoli sai hallituksen toimimaan. Olimme siinä tilanteessa ihan aidosti yhtä joukkuetta. Säröjä ei hallituspuolueiden välillä ollut.
EU-puheenjohtajuuden hoitaminen oli Vanhaselle ”täyttä työtä”. Huolimatta siitä, että hän oli pääministerinä ehtinyt valmistautua siihen jo kolme vuotta.
– Olen arvioinut summittaisesti, että puheenjohtajuuskaudella noin 80, melkein sata prosenttia ajastani ja ajatuksistani meni EU:n johtamiseen, hän hämmästyttää.
Sittemmin Lissabonin sopimuksen myötä puheenjohtajamaiden pääministereiden työtaakka helpottui, kun Eurooppa-neuvostolle tuli pysyvä puheenjohtaja.
– Se, mikä tästä jäi jäljelle, on tietysti se, että muut ministerit toimivat omien ministerineuvostojensa puheenjohtajina. Kun näissä tulee poliittisia ongelmia, pääministerin kollegoineen täytyy niitä yhteen sovitella, Vanhanen huomauttaa.
Suomi on astumassa nyt EU-puheenjohtajuuteen pääministeri Antti Rinteen johdolla. Miten paljon puheenjohtajuus tulee työllistämään uutta pääministeriä?
– Arvioisin ehkä noin puolet hänen ajankäytöstään ja siitä, paljonko tämä pääkoppaa mietityttää.
Jyrki Katainen toimi pääministerinä vaikeuksien kautta syntyneessä ”sixpack-hallituksessa” 2011–2014, jonka työtä hankaloitti laaja pohja.
– Muistan pohtineeni ihan jatkuvalla syötöllä, voiko hallitusyhteistyötä jatkaa, kuvaa Katainen tuntemuksiaan kahden ensimmäisen vuoden ajalta.
Kataisen hallitus oli ensimmäinen, jossa sen kahdella pääpuolueella ei ollut enemmistöä eduskunnasta. Tästä vaikeudet alkoivat. Toiseksi hallituksen pääpuolueilla eli kokoomuksella ja SDP:llä ei ollut yhteistä näkemystä ”perusfundamenteista”.
– Demarit eivät hyväksyneet valtiovarainministeriön tilannekuvaa neuvottelujen pohjaksi, vaan he halusivat ottaa markkinoilta parhaan ennusteen kasvulle – oli se sitten jonkun pankin tai minkä tahansa tekemä – kunhan se oli vain mahdollisimman suotuisa, muistelee Katainen.
Kataisen pohdiskelee, että hallituskauden mittaan tuli tilanteita, joissa ”olisi voinut olla hyödyllistä pistää hallitus päreiksi”. Olisiko kokoomus tästä hyötynyt – riskipeliä tämäkin olisi ollut.
– Minua ärsytti myös joidenkin kokoomuslaisten kritiikki, että haluan pysyä pääministerinä ja sen takia hallitusta ei uskalleta kaataa.
Kataisen mukaan analyysi oli täysin väärä. Päinvastoin – hallituksen kaataminen olisi ollut hänelle henkilökohtaisesti helpompi ratkaisu kuin ”ottaa itse turpaan”. Katainen koki ”isänmaan edun” olevan tuolloin pitää hallitusta pystyssä. Kansainvälinen talous oli epävakaalla pohjalla ja hallituskriisi Suomessa olisi ”entisestään hermostuttanut markkinoita”.
Katainen oli pääministeriksi tullessaan ehtinyt toimia kokoomuksen puheenjohtajana seitsemän vuotta. Hän arvioi, että kokoomusjohtajalle puolue- ja pääministeriroolien sovittaminen voi olla helpompaa kuin joillekin muille puolueille, koska ”kokoomus ei yleensä pyri voittamaan vaaleja lupaamalla tavattomasti”. Kokonaan toinen asia on sitten vaikeus toteuttaa kokoomuskentän tukemaa tiukkaa talouspolitiikkaa kompromissihallituksessa:
– Julkista taloutta olisi ensinnäkin pitänyt sopeuttaa (hallituksessani) enemmän. Kuutisen miljardin edestä teimme päätöksiä, mutta enemmän olisi pitänyt. Toiseksi meidän olisi pitänyt sopeuttaa vähemmän veropainotteisesti, toteaa Katainen viitaten SDP:n kanssa tehtyyn sopimukseen, jossa puolet sopeutettiin menoleikkauksin, puolet veronkorotuksin.
Kolmanneksi Kataista on jäänyt harmittamaan kuntauudistus, joka olisi tuolloin pitänyt viedä ”alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti läpi”. Säätytalon neuvottelujen jälkeen SDP ryhtyi kuitenkin vastustamaan kuntien pakkoliitoksia. Katainen uskoo, että sosiaali- ja terveyspalveluiden ongelmat olisivat olleet helpommin ratkaistavissa, ”jos meillä olisi ollut terveempi kuntarakenne”.
Ensinnäkin kohtuullisen hyvä fyysinen ja psyykkinen kunto.
Toiseksi luottamusta herättävä käyttäytyminen ja toiminta – niin, että pääministeri ei pyri ”huijaamaan hallituskumppaneitaan” tai ajamaan puhtaasti vain oman ryhmänsä etua. Kolmanneksi kiinnostus kansainvälisiin asioihin ja ”EU-johtajuuden haluaminen”.
Näin Katainen arvioi pääministerin työssä menestymisen kannalta keskeisiä ominaisuuksia. Vaikka pääministeri omaisi nämä kaikki, hallituksen johtajan elinkaari – se on Kataisen mukaan joka tapauksessa lyhenemässä:
– Olen taipuvainen uskomaan, että pääministerin työstä on lähestulkoon mahdotonta selvitä kuivin jaloin. Tämän päivän mediamaailmassa ja poliittisessa ilmastossa pääministeristä tulee varsin nopeasti kertakäyttökamaa.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1561636754625{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”vaikea-paikka-04″][/vc_column][/vc_row]