Kansanedustaja Harri Jaskari (kok.) kirjoittaa Verkkouutisten blogissaan suomalaisen hyvinvointivaltion rakentumisesta ja eriarvoisuuden vähentämiseksi annettavista politiikkasuosituksista.
Jaskarin mukaan suomalaiset ovat perinteisesti arvostaneet ahkeruutta.
– Sotien jälkeen toistettiin, että maa on köyhä ja köyhäksi jää, mikäli kaikki ei laita omaa työpanostaan peliin. Jo myyttiset mitat saavuttanut jälleenrakennus ja kasvu pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi on syntynyt ennen kaikkea yksilöiden työn ja vähittäisen vaurastumisen kautta, Harri Jaskari toteaa.
Tästä on Jaskarin mukaan jokaisella suvussaan hienoja kasvutarinoita.
– Tätini eli koko työelämänsä siivoojan palkalla, mutta eli niin säästeliäästi, että nyt eläkkeellä ollessaan hänen pientä eläkettään tukee oma velaton asunto ja vuokratulot sijoitusasunnosta.
– Vanhempani ostivat metsiä pienillä tuloillaan ja ovat saaneet metsätuloista lisätienestejä aina tarpeen vaatiessa. Elämä heillä ei ole kuitenkaan koskaan ole ollut rahojen ympärillä pyörimistä.
Kansanedustajan mukaan monia vanhempia sukupolvia on ajanut eteenpäin myös näkemys, että lapsilla ja lapsenlapsilla voisi olla vähän paremmat lähtökohdat.
– Samalla on toivottu, että työnteon arvostus olisi siirtynyt sukupolvelta toiselle ja vauraus antaisi myös hiukan enemmän sijaa elämän nautinnoille.
Jaskari kirjoittaa, että hänen on tätä taustaa vasten joskus hankala hahmottaa nykyistä keskustelua yhteiskunnallisen eriarvoistumisen huimasta lisääntymisestä.
– Nykyisessä keskustelussa näkökulma ”oman elämänsä sankaruuteen” on jotenkin hämärtynyt. Nyt katsotaan enemmän ympärille ja ihmetellään, miksi tuolla laiskalla voikin asiat olla paremmin kuin minulla. Ajatus siitä, että jokainen lahjakas lapsi voi opiskella Suomessa vaikka tohtoriksi asti (suomalainen amerikkalainen unelma), on kuulemma nyt rakenteellisesti tuhottu. Miten tämä unelma on nyt huonommalla tolalla kuin vaikka 20 vuotta sitten?
– Keskustelu rakenteellisesta eriarvoisuudesta poikii mitä ihmeellisimpiä politiikkasuosituksia, jopa tieteen nimissä.
Hän viittaa erityisesti professori Heikki Hiilamoon, joka esitti raportissaan kesäkuussa, että perintöveroa voisi nostaa korkeimmillaan jopa 65 prosenttiin eriarvoistumisen vähentämiseksi.
– Tämän perusteella Ruotsi on ilmeisesti eriarvoistumisen kärkimaa, koska siellä perintö- ja lahjavero poistettiin kokonaan.
– Mutta väheneekö eriarvoisuus sillä, että toisia ihmisiä verotetaan ihan järjettömästi – ja toiset yhä valittavat että kaiken sen verottamisen jälkeenkin heillä edelleen on enemmän? Väitän sen sijaan, että yhteiskunta, joka antaa jokaiselle mahdollisuuden unelmoida ja toteuttaa oma pärjäämisen unelmansa, toimii paremmin.