Eläinkunnan tuotteiden vähentäminen ruokavaliosta saattaisi olla merkittävä osaratkaisu pahenevaan vesipulaan, sillä lihantuotanto vaatii enemmän vettä kuin mikään muu maataloustuote. Maataloustuotteet taas kuluttavat suurimman osan ihmisen käyttämästä vedestä. Maailman väestönkasvu ja ilmastonmuutos lisäävät painetta vedenkäytön vähentämiseen.
Aalto-yliopiston tutkijat selvittivät yhteistyössä Bonnin yliopiston kanssa, miten ruokavalion muutos vaikuttaa globaalisti vesivaroihin.
‒ Vaikka Suomessa ei vedestä olekaan pulaa, tämä säästö voisi helpottaa vesipulaa alueilla, joilta Suomeen tuodaan ruokaa. Kulutamme paljon vettä alueilla, joilla sitä on niukasti, sanoo Aalto-yliopiston tutkija Mika Jalava.
Suomen vesijalanjäljestä 47 prosenttia syntyy maan rajojen ulkopuolella ja merkittävä osuus siitä juuri alueilla, joilla vettä on niukasti. Vesijalanjäljellä tarkoitetaan valtioiden tai ihmisten kaiken kulutuksen vaatimaa vesimäärää. Se tarkoittaa siis talousvettä ja kaikkien kulutettujen tuotteiden vaatimaa ns. piilovettä.
YK:n arvion mukaan maailman väkiluku ylittää yhdeksän miljardia vuoteen 2050 mennessä. Se tarkoittaa yli kahden miljardin lisäystä tämänhetkisten ruokittavien suiden määrään.
Tutkijat arvioivat, että vähentämällä eläintuotteiden määrää ruokavaliossa pystyttäisiin takaamaan riittävä ravinto 1,8 miljardille ihmisille vedenkulutusta lisäämättä. Potentiaaliset säästöt jakautuvat kuitenkin epätasaisesti ja säästöjen vaikutus vedenpuutteeseen vaihtelee maittain.
Alueellisia erot suuria
Eri alueiden välillä on tutkimuksen mukaan huomattavia eroja veden kulutuksessa. Esimerkiksi vakavasta vesipulasta kärsivässä Intiassa lihan vähentäminen ei juuri toisi helpotusta tilanteeseen, mutta Pohjois-Amerikassa, Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa vesipula helpottaisi huomattavasti kasvissyöntiin siirryttäessä.
Suomalaisen keskimääräinen päivittäinen vesijalanjälki pienenisi kasvisruokaan siirryttäessä 23 prosenttia, yli 3000 litrasta noin 2350 litraan.
Suomessa ruuan vesijalanjälki on käytettävissä olevasta kokonaisvesimäärästä noin 7 prosenttia, eikä säästöpotentiaalilla ole paikallisesti juuri käytännön merkitystä. On kuitenkin muistettava, että melko paljon ruokaa tuodaan ulkomailta, ja lähtömaiden tilanne voi olla hyvinkin erilainen kuin Suomen.
Tutkimus on ensimmäinen globaalitason tutkimus aiheesta ja se julkaistiin Environmental Research Letters -julkaisussa.