”Väestönvaihto” on termi, joka edelleen herättää kauhistusta erityisesti toimittajien ja poliitikkojen keskuudessa. Nämä ovat aina valmiita kertomaan, miten väestönvaihto on vaarallinen salaliittoteoria. Samat vanhat syytökset ilmenivät taas kerran, kun Teemu Keskisarjan (ps.) suusta tupsahti Suomi-areenalla tuo sana.
Väestönvaihdon luonnehtiminen ”salaliittoteoriaksi” perustuu luonnollisesti täysin poliittiseen retoriikkaan, mutta se on myös objektiivisesti katsoen virheellinen luokittelu. Termi juontaa juurensa ranskalaisen filosofin ja kirjailijan Renaud Camusin Le Grand Remplacement -käsitteeseen, joka ei ole salaliittoon perustuva tulkinta, vaan havainto siitä, miten nyky-yhteiskunnassa myös ihminen on lopulta täysin korvattavissa tai vaihdettavissa. Erilaisuutta, eli epätasa-arvoa, ei vallitsevan ideologian mukaan saa enää olla.
Kohu väestönvaihdosta nousi uusiin sfääreihin Keskisarjan nostettua kissan pöydälle poikkeuksellisesti myös Hufvudstadsbladetin mielipidesivuilla.
Poliitikot ja kommentaattorit tottelevasti ja nykyrituaalien mukaisesti tuomitsivat Keskisarjan puheet. Vasemmistoliiton Johan Ekman ihmetteli miten lehti voi sallia ”äärioikeistolaista propagandaa” mielipidesivuillaan, vaikka hän myönsikin että ”demografinen muutos” on tosiasia. Ekman piti kuitenkin ongelmana ideaa siitä, että Suomessa edes löytyisi vaihdettavissa olevaa alkuperäiskansaa sillä kirjoittajan logiikan mukaisesti Suomen yhteiskunnan raameissa elävän kansan etninen rakenne on ja on aina ollut samantekevä.
Tässä Ekman monen muun aktivistin tavoin ja ilmeisesti tietämättään kiteyttää Le Grand Remplacement -tulkinnan arvostelemaa argumenttia, eli mitään väestönvaihtoa ei voi tapahtua, koska Suomessa ei ole mitään alkuperäiskansaa, mikä taas tekee siitä vaihdettavan. Tällä tavoin Ekman itse asiassa vahvistaa omaa väestönvaihto-asennettaan: Suomi pysyisi Suomena vaikka väestö vaihtuisi kokonaan. Ihmiset kun ovat ilmeisesti samaa harmaata massaa ja kansallisvaltiot vain astioita, joita voidaan täyttää ja tyhjentää eri massoilla ilman seuraamuksia.
Tällaista puhetta kuulee nykyään jatkuvasti – myös viranomaisilta. Verovaroja käytetään esimerkiksi siihen, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) voi verkkosivuillaan kertoa suomalaisille, kuinka ”kertomus Suomesta paikkana, jossa on elänyt ja toiminut täysin yhtenäinen ryhmä ihmisiä, joita yhdistää samanlainen kieli, kulttuuri ja uskonto” on ”suomalaisuusmyytti”. Opetushallitus puolestaan kertoo innokkaasti, miten ”rasismi kumpuaa valkonormatiivisuudesta”. Molempien viranomaisten kohdalla kyseiset määritelmät muodostavat osan laajemmasta tahojen verkkosivuilta löytyvästä vasemmistopropagandistisesta käsitehakemistosta.
”Väestönvaihtosalaliitoteoria” toimii tällä tavoin retorisesti samalla tavalla kuin syytökset ”rasismista” tai ”etnonationalismista”. On ”rasismia” väittää, että eri kansojen välillä on erilaisuuksia. ”Etnonationalisti” taas on henkilö, joka moraalittomuudessaan väittää, että Suomi viittaa suomalaisten kotimaahan, ja että Suomi ei olisi Suomi ilman suomalaisia. Jokainen ymmärtää tietysti vaistomaisesti, kummasta paikasta muodostuisi uusi Suomi, jos esimerkiksi kaikki suomalaiset muuttaisivat Haitiin ja kaikki haitilaiset Suomeen. Silti pidetään yllä harhaluuloa siitä, että laajamittainen maahanmuutto Afrikasta ja Lähi-idästä Eurooppaan luo lisää Eurooppaa, eikä johda Euroopan afrikkalaistumiseen tai islamisoitumiseen.
Tämä ei tietysti pidä paikkaansa. Yhdysvaltalainen taloustietäjä Garett Jones osoittaa kirjassaan The Culture Transplant kaksi asiaa selvästi: laajamittainen integraatio on myytti, ja maahanmuuttajat tekevät uuden kotimaansa vanhan kotimaan kaltaiseksi.
Ironisesti kyllä monikulttuurisuus on ennustettavalla tavalla paljastanut eri kulttuurien realiteetit, ja mitä tapahtuu, kun kulttuureja viedään väkinäiseen yhteiseloon. Perusongelmaksi vallitsevalle yhteiskuntaideologialle onkin muodostunut se, että massamaahanmuutto on paljastanut monikulttuurisen yhteiskuntakokeilun pyhiä dogmeja illuusioiksi – samalla tavalla kuin sosialismin teoriat aiemmin kariutuivat vapaan talouden todellisuuteen. Nyt ideologin työkalupakista löytyykin enää demonisointi, kiistäminen ja sensuuri.
Tämän takia suomalaisuutta, Suomen historiaa, ”valkoisuutta” ja omaa kulttuuria pitää vääristää, häpäistä ja julistaa haitallisiksi myyteiksi – jotta monikulttuurisuus voisi ”toimia”. Kyseessä on avoin samettikulttuurivallankumous. Samaan aikaan pelätään ”salaliittoteorioita” ja porvareita, jotka ”politisoivat” yhteiskunnan instituutioita.
Arvostelusta vaihdettavuusihannetta vastaan on lopulta muodostumassa uhka ei ainoastaan monikulttuuriselle kokeilulle, vaan myös vallitsevalle tyhjän taulun tasa-arvo-ajattelulle, joka lähtee siitä, että kaikki erot ihmisten välillä johtuvat (eurooppalaisten ja siten myös suomalaisten ylläpitämästä) sorrosta ja syrjinnästä tai taloudellisista syistä, joita valtio voi korjata. Tämä on ideologialle laajempi ongelma, koska se johtaa väistämättä asioiden kyseenalaistamiseen – ja lopulta vasemmistohumanistisen maailmankuvan romahtamiseen. Ehkä kaikki maailman synnit eivät ole eurooppalaisten harteilla? Entä jos Eurooppa näyttää miltä näyttää eurooppalaisten ansiosta?
Tämän vuoksi itsestään selvien asioiden leimaaminen salaliittoteoriaksi, ääriajatteluksi tai rasismiksi on vasemmistolle elintärkeää. Kyse on portinvartijastrategiasta ja ideologisesta kamppailusta, jossa häviö merkitsisi vasemmiston kulttuurihegemonian lopullista romahdusta.
Tästä syystä salaliittoteoriasyytösten ohella on ideologeille tärkeää, eräänlaisena pakonomaisena reaktiona, ajaa entistä radikaalimpaa maahanmuuttopolitiikkaa, vaikka terve järki ja tutkimukset osoittavat sen johtavan yhteiskunnalliseen kaaokseen. Sillä jos teoria ja todellisuus eivät kohtaa, teoriasta ei saa koskaan luopua. Monimuotoisuus on vahvuutta. Pitää olla. On pakko olla.
Ikävä kyllä näyttää kuitenkin siltä, että nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä on helpompaa ajaa nykyistä väestöpolitiikkaa kuin kyseenalaistaa sosialidemokratian normeja tai vasemmiston kulttuuripoliittisia oletuksia. Sikäli retoriikka ”väestönvaihtosalaliittoteoriasta” on vain epärationaalinen sumutusstrategia, jossa poliittinen ohjelma muuttuu vihollisen oveliksi juoniksi. Kuten niin monet muutkin ”salaliittoteoriat” saattaa tosin tämäkin murtua ei niin kaukaisessa tulevaisuudessa.
