Talouden ”menetetty vuosikymmen” on takana, kun Suomen kansantalous on vihdoin saavuttanut finanssikriisiä edeltäneen vuoden 2008 tason. Talous on kasvanut voimakkaasti jo kolmatta vuotta. Kasvu jatkunee ensi vuonna.
Työllisyysaste on noussut lähelle hallituksen tavoitetta, 72 prosenttia. Julkisen velan suhde bruttokansantuotteeseen on kääntynyt laskuun ja näyttää siltä, että 2019 valtion velkaantuminen jopa loppuisi.
Kaikki nämä ovat tietenkin erinomaisia asioita, joista tulee iloita! Päävaivaksi nousee ainoastaan yksi asia: politiikka. Alle vuoden päästä pidettävät eduskuntavaalit tulevat nimittäin pahimpaan mahdolliseen aikaan.
Varsinkin vasemmistopoliitikot tulevat hallitusohjelmaneuvotteluihin, vilkaisevat talouslukuja ja ajattelevat, että nythän on varaa törsätä. Menolisäysesityksillä kilpaillaan jo vaalitaistossa, sillä näyttäähän valtiolla olevan vähintään satoja miljoonia jakovaraa. Puolikeynesiläisesti taantumissa vasemmistolta kuulee väkeviä vaatimuksia elvyttämisestä, mutta nousukaudella ei kuulu pihaustakaan siitä, että velkaa pitäisi maksaa poiskin. Toki myös oikeistolaisilla on silloin tällöin samaa vikaa veronalennusten kanssa. Kaikki rakenteelliset uudistukset jäävät tekemättä, sillä eiväthän ne tule edes mieleen – saatikka kukaan nyt ikäviä päätöksiä hyvinä aikoina tahdo tehdä.
Ja sitten, kun hallitusohjelmassa on sovittu massiivisesta rahanjaosta oikealle ja vasemmalle ja hallitus on istunut vuoden pari, pamahtaa päälle uusi matalasuhdanne. USA:n korkokäyrät ennakoivat jo, että se alkaisi vuonna 2020. Nykyinen globaali noususuhdanne on ollut historiallisen pitkä. Kovin montaa vuotta se ei enää voi jatkua, pelkästään inflaatiopaineiden takia.
Kesken hallituskauden poliitikot sitten yllätetään uusilla leikkaustarpeilla ja herätetään siihen, että tarvittavat työmarkkinoiden, sosiaaliturvan ja julkisen palveluntuotannon rakenteelliset muutokset ovat edelleen tekemättä. Kyynikko voisi arvioida, että alkaa hirmuinen erilaisten pakettien touhuaminen isänmaan pelastamiseksi. Niistä ei tietenkään tule yhtään mitään, koska kesken hallituskauden ei ole riittävää poliittista vääntöä eikä aikakaan enää riitä. Vuonna 2023 huomataan, että taas on menetetty yksi hallituskausi tarpeellisia uudistuksia vältellen.
Osuva viisaus kertoo, että talouspolitiikan suurimpia virheitä ei tehdä huonoina vaan hyvinä aikoina. Suurimmat poliittiset päätökset tehdään aina hallitusohjelmaneuvotteluissa, heti vaalien jälkeen. Tästä syystä melkein toivoisi, että vaalit osuisivat aina keskelle pahinta taantumaa. Silloin tosiasiat ovat iholla. Ensi vuoden vaalit taas saapuvat juuri sellaiseen aikaan, että kohtalokkaille virheille on leveä ja kullattu paraatiovi avoinna. Toki raoillaan on myös viisaiden ja vastuullisten uudistusten ovi, mutta siitä on paljon vaikeampi kulkea. Toivotaan Suomelle hyvää herraonnea ensi keväänä.
