Huhtikuun 2015 eduskuntavaaleista on tulossa linjavaali sen suhteen, jämähtääkö Suomi koko maailman mittakaavassa himoverottajaksi vai pyrkiikö se lähemmäksi kehittyneiden maiden keskimääräistä tasoa. Eri puolueiden verolinjat ovat alkaneet hahmottua oppositiopuolueiden julkistettua vaihtoehtobudjettinsa.
Gallup-johtajaksi noussut keskusta varoittaa kiristämästä entisestään veroastetta, mutta ei toisaalta ole valmis toimenpiteisiin, joilla veroaste käännettäisiin laskuun.
Veroaste kertoo, kuinka suuri osa ihmisten tuloista keskimäärin päätyy valtiolle ja kunnille. Siihen lasketaan mukaan kaikki verot, myös kulutusverot. Suomalaisen veropolitiikan linja on ollut selvä: kohta valtio kaappaa suomalaiselta keskimäärin noin puolet tuloista ja jakaa tuon potin uudelleen tulonsiirtoina ja palveluina parhaaksi katsomallaan tavalla kansalaisille.
Pitkällä aikavälillä veroaste on ainoa tekijä, joka määrittää julkisen sektorin koon, sen, kuinka paljon poliitikot tekevät kansalaisten puolesta valintoja sen suhteen, mihin rahat käytetään.
Keskustan valtiovetoinen linja
– Valtiovallalla voi ja pitää olla oma tehtävänsä talouden kasvun ja työpaikkojen luomisessa, keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikainen sanoi esitellessään keskustan vaihtoehtobudjettia eduskunnassa keskiviikkona.
Lause kiteyttää keskustan hellimän ajatuksen Urho Kaleva Kekkosen vuonna 1952 pamfletissaan Onko maallamme malttia vaurastua? esittämästä valtiovetoisen kasvun ideasta. Kekkosen ajatuksena oli vauhdittaa kasvua rakentamalla raskasta teollisuutta paikkoihin, joihin ei markkinaehtoisesti tehtaita nousisi pystyyn.
Keskustan tähän päivään päivitetty talousmalli on kuitenkin ketterämpi kuin Kekkosen konstit. Suuren teollisuuden sijaan pyritään puhaltamaan henkeä maaseudun pieniin ja keskisuuriin yrityksiin toivoen, että ne pystyisivät tuettuina kilpailemaan kasvukeskusten yritysten kanssa.
Maaseudun yrityselvytyksen työkalupakkiin kuuluu valtion rahoittama miljardien eurojen kasvurahasto, perinteisten yritystukien lisääminen, tukipaketit uudelle metsätaloudelle eli biotaloudelle, turvetuotannon verohelpotukset ja maatalouden tukeminen. Pienten yritysten asemaa helpotetaan viiden prosentin yrittäjätulovähennyksellä ja työvoimavaltaisten alojen arvonlisäveron alennuksella.
Menestyä ei saa
Verotuksen suuressa linjassa keskustan talousajattelu menee yksiin vasemmistopuolueiden ja perussuomalaisten kanssa. Yrittäjät ja työntekijät ovat hyviä ja niitä kohdellaan suopeasti niin kauan, kun ne eivät menesty turhan hyvin.
Keskusta keventäisi tuloveroa alle 5 000 euroa vuodessa ansaitsevilta, mutta siitä ylöspäin verotus kiristyisi entisestään. Uudet veroportaat tulisivat vielä 7 500 euron kuukausiansioista ylöspäin ja 13 000 kuukaudessa ansaitsevilta. Yhteisöverosta tai osinkoverotuksen uudistamisesta kasvuyrityksiä suosivaan suuntaan keskusta ei sano mitään.
– Verotuksen puolella ei ole kyllä varaa odottaa suuria kevennyksiä eikä oikeastaan kevennyksiä ollenkaan, Juha Sipilä sanoi Ylen Ykkösaamussa.
Keskusta luottaa talouden tasapainottamisessa talouskasvuun ja julkisen sektorin tuottavuuden kasvuun, kuten SDP tämän hallituskauden alussa. Keskustan ajattelussa suhteellinen veroaste lähtisi pienenemään, kun talous toiveskenaariossa lähtee kahden prosentin kasvuun ja työpaikkoja syntyy kahdeksan vuoden aikana 200 000 lisää. Tässä on ajatusvirhe. Suhteellinenkin veroaste edellyttää päätöksiä eri veromuotojen alentamisesta, koska muutoin veroaste pysyy samana.
– Sen myötä, kun kasvua saadaan aikaiseksi ja velka alkaa pienenemään, sitten tulee mahdollisuuksia kannustavampaan verotukseen ja veronkevennyksiin, Sipilä sanoi Ykkösaamussa.
Käytännössä tämä tarkoittaa niin sanotun prosyklisen talouspolitiikan linjaa, jossa talouskasvua vauhditetaan silloin, kun talouden potentiaali on muutenkin jo täydessä käytössä. Vaarana on tällöin talouden ylikuumeneminen.
Kokoomus tähtää kevyempään verotukseen
Kokoomus ei ole enää ensi kevään eduskuntavaalien ennakkosuosikki. Siitä on tullut haastaja, joka paradoksaalisesti tarjoaa vaihtoehdon kokoomusjohtoisen hallituksen talouspoliittiselle linjalle: kiristyvälle verotukselle ja talouskasvun pysähtyneisyydelle.
Yhtä paradoksaalisella tavalla pääoppositiopuolueet, keskusta ja perussuomalaiset, tarjoavat suomalaisille nykyisen talouspolitiikan jatkoa – entistä enemmän onnistumisesta ja eteenpäin pyrkimisestä rankaisevalla verolinjalla. SDP:n vaihtoehtoa ei ole vielä kuultu, mutta siltä lienee turha odottaa menestykseen ja kasvuun kannustavaa verolinjaa.
Puheenjohtaja Alexander Stubb määritteli kokoomuksen talous- ja veropoliittisen linjan pääkohdat syyskuun lopussa Keskuskauppakamarin veropäivässä pitämässään puheessa. Stubb kuvasi puheessaan talouspoliittisen kokonaisuuden, joka koostui veronalennusten linjasta, työmarkkinoiden joustavoittamisesta, sääntelyn purkamisesta ja osaamiseen panostamisesta.
Linja on hyvin kaukana keskustan mallista. Stubbin kantava idea on markkinatalous. Yritysten annetaan kilpailla vapaasti ja talousjärjestelmä kannustaa aiempaa paremmin työntekoon, yrittämiseen ja ennen kaikkea menestymiseen. Stubbin mallissa valtio ei tule sanomaan tietyn rajan jälkeen: ”Seis. Nyt olet menestynyt liian hyvin, ja loput otamme omaan kassaamme”.
– Ensi vaalikaudella työn verotusta on merkittävästi kevennettävä. Työn verotusta tulisi keventää kautta linjan – niin pienituloisten, keskituloisten kuin suurituloistenkin palkkaveroa on kevennettävä. Tämän rahoittamiseksi on vähennettävä julkisia menoja ja kiristettävä kulutusveroja, Stubb sanoi.