– Liikkumattomuus on yhtä paha terveysriski kuin tupakointi, aiheesta väitöskirjan tehnyt Tuija Leskinen kertoo.
Leskisen väitöskirjatutkimuksessa tutkittiin vuosikymmeniä jatkuneen vapaa-ajan liikunnan harrastamisen ja harrastamattomuuden yhteyksiä fyysiseen kuntoon, kehon koostumukseen ja aineenvaihduntaan. Tutkimusjoukkona oli 16 keski-ikäistä identtistä ja ei-identtistä kaksosparia.
– Toinen kaksosparin kaksosista oli harrastanut liikuntaa koko aikuisiän ajan, mutta toinen ei juuri ollenkaan. Tällaisia kaksospareja on todella vähän, mutta onnistuimme löytämään tämän ainutlaatuisen aineiston suomalaiselle kaksoskohortille säännöllisesti tehtyjen kyselytutkimusten sekä omien kohdistettujen liikuntahaastattelujemme perusteella.
Koko aikuisiän ajan kestänyt seuranta-aika on tärkeä, koska liian vähäinen liikunta ja huono kunto heijastuvat pitkäaikaissairauksien määrään vasta vuosien tai vuosikymmenten kuluttua. Tutkimalla identtisiä kaksospareja liikunnan vaikutus saadaan todennettua vakuuttavammin, koska tällöin perimän osuus tuloksiin voidaan vakioida.
Liikunta vaikuttaa kehon rasvan varastointipaikkaan
– Havaitsimme, että paino nousi iän karttuessa melkein kaikilla kaksosilla. Vähemmän kuitenkin niillä, jotka olivat liikkuneet säännöllisesti koko aikuisiän ajan. Selkeimmin kaksosparin jäsenet erosivat kehon rasvamäärän ja rasvan jakautumisen suhteen, Leskinen kertoo.
Liikuntaa harrastamattomilla kaksosilla oli selvästi korkeampi rasvaprosentti kuin heidän aktiivisilla kaksossisaruksillaan.
Magneettikuvaus paljasti ylimääräisen rasvan kertyneen keskivartalolle, mutta myös lihasten sisään ja maksaan. Toisin sanoen paikkoihin, joissa rasvavarastoja ei kuuluisi olla.
– Sama ilmiö oli nähtävissä myös liikunnan harrastuksen suhteen eroavilla identtisillä kaksosilla, joilla geeniperimä on sama. Tulokset vahvistavat aiempia suuntaa-antavia tutkimustuloksia, joissa perimän osuutta ei ole voitu samalla tavalla kontrolloida, Leskinen toteaa.
Ylimääräisen rasvan kertyminen paikkoihin, joissa rasvavarastoja ei kuuluisi olla, on elimistölle iso rasite.
– Se on viesti, että energiaa tulee liikaa kulutukseen nähden ja merkki siitä, että elimistön normaalit rasvavarastot ovat joko jo täynnä tai varastointi ei toimi kunnolla. Tällöin aineenvaihdunta saattaa olla häiriintynyt, mikä lisää terveysriskejä, Leskinen kertoo.
Tutkimuksessa huomattiin myös, että useat aineenvaihduntaan ja sen säätelyyn liittyvät geeniryhmät toimivat tehokkaammin liikuntaa harrastaneiden kaksosten lihas- ja rasvakudoksessa, ja että nämä geeniryhmät olivat yhteydessä tutkittuihin terveysmuuttujiin.
Liikunnan aineenvaihdunnalliset hyödyt eivät siis välttämättä näy kotivaa’alla.
– Ylipainon kertymistä kannattaa ehkäistä liikkumalla, koska samalla kunto paranee ja aineenvaihdunta tervehtyy, vaikka paino ei muuttuisikaan. Liikunnan tehoa ei siis kannata vähätellä, vaikkei paino laskisikaan. Tällöin tulisi kiinnittää enemmän huomiota ravinnon laatuun ja määrään sekä jatkaa liikunnan harrastamista, Leskinen korostaa.
Vähän liikuntaa on aina parempi kuin ei ollenkaan, mutta liikunnan todellinen sairauksia ehkäisevä teho tulee esiin vasta, kun sitä harrastetaan säännöllisesti.
Nykysuositusten mukaan keskiraskasta liikuntaa tulisi harrastaa vähintään 150 minuuttia viikossa vähintään 10 minuutin yhtäjaksoisina suorituksina. Liian moni ei täytä näitä suosituksia.
LitM Tuija Leskisen väitöskirja Long-term leisure-time physical activity vs. inactivity, physical fitness, body composition and metabolic health characteristics: a co-twin control study tarkastettiin perjantaina 14. kesäkuuta Jyväskylän yliopistossa.