Syksyn kirjauutuuksiin kuuluu filosofian tohtori Lasse Lehtisen teos Väinö Tanner – itsenäisen Suomen mies. 880-sivuinen teos on kustantaja Otavan mukaan elämäkerta Suomen itsenäisyyden ensimmäisten vuosikymmenten tärkeimmästä vaikuttajasta.
Laajuudestaan huolimatta kirjassa on jäänyt lähes huomiotta monen historioitsijan esiin nostama Väinö Tannerin (1881-1966) salainen toiminta, kun itsenäistynyt Suomi ja tuore Neuvosto-Venäjä neuvottelivat 1920 Tarton rauhansopimusta.
Suomen valtuuskunnassa sosiaalidemokraatteja edustanut Väinö Tanner ryhtyi pysähtyneissä neuvotteluissa käymään saladiplomatiaa vastapuolen valtuuskunnan Platon Kerzentsevin kanssa.
Suomen neuvottelijat lopulta jakautuivat. Tannerin ja Kerzentsevin keskustelujen tuloksena hallituksen linjan vastaisesti päätyivät Itä-Karjalan Repolan ja Porajärven alueet Neuvosto-Venäjälle. Asialla oli merkittävä vaikutus maailmansotien ajan väliseen poliittiseen ilmapiiriin Suomessa.
Väinö Tannerin salainen kontakti ja omat neuvottelut paljastuivat vasta 30 vuotta myöhemmin, jatkosodan jälkeen, hänen omista muistelmistaan.
Uudessa elämäkerrassa asia on kuitattu lauseella ”Paasikivi ja Tanner olivat muun valtuuskunnan tietämättä ruvenneet käymään keskusteluja yksittäisten venäläisten kanssa”. Esimerkiksi Kerzentsevin nimeä ei mainita lainkaan.
Pelkäsi maanpetossyytettä?
Tarton rauhanneuvottelujen tapahtumiin on kiinnittänyt huomiota muun muassa historian ja sotahistorian dosentti Jussi Niinistö, joka tunnetaan nykyisenä puolustusministerinä.
Jussi Niinistö katsoi Verkkouutisten haastattelussa syksyllä 2010, että neuvostodiplomatia nappasi Tarton rauhasta ensimmäisen suuren voittonsa.
”Tanner oli asiasta hipihiljaa 1920- ja 1930-luvut arvatenkin pelätessään maanpetossyytettä. Jatkosodan jälkeen tilanne oli toinen ja hän julkaisi vankilassa kirjoittamansa Tarton rauha -kirjan, jossa paljasti asian”, Jussi Niinistö sanoi.
Jussi Niinistö piti laajan esitelmän Tarton rauhan 90-vuotispäivänä 2010. Se löytyy tästä hänen sivuiltaan.
”Paikallaan junnanneet neuvottelut keskeytettiin heinäkuun puolivälissä kahdeksi viikoksi. Aloite oli neuvosto-osapuolen tekemä, ja sen syy oli mahdollisesti rauhanvaltuuskunnan sosiaalidemokraattisen jäsenen Väinö Tannerin harjoittama salainen diplomatia, josta Paasikivi oli tietoinen.
Suomen sosialidemokraattien vahva mies Väinö Tanner oli nimittäin tympääntynyt Suomen ulkopoliittisen johdon tinkimättömään linjaan, ja halusi vauhdittaa neuvotteluja paljastamalla vastapuolelle suomalaisten kuvioita.
Keino oli arveluttava, lähellä maanpetoksellista toimintaa, mutta Tannerille talousmiehenä merkitsivät taloudelliset seikat enemmän kuin aluekysymykset”, Jussi Niinistön esitelmässä todettiin.
Naapurin kanssa salaa
”Väinö Tanner oli mies, joka keskeisimmin vaikutti Repolan ja Porajärven luovuttamiseen Neuvosto-Venäjälle. Hän teki raskaan virheen paljastaessaan suomalaisten sisäiset erimielisyydet”, Jussi Niinistö katsoi.
Lasse Lehtinen on esimerkiksi Aamulehden haastattelussa pitänyt esillä Väinö Tannerin ansioita siinä, että ”suomettumisen alku lykkäytyi kahdella vuosikymmenellä” sotien jälkeisenä aikana.
Juuri itsenäistyneessä Suomessa Väinö Tannerin toiminta Tartossa saattoi kuitenkin olla ensimmäinen tapaus, jossa uutta suurta naapuria käytettiin omiin tarkoitusperiin ja samalla naapuri sai vaikutusvaltaa Suomeen.
Tapahtuneella saattoi olla merkitystä sikälikin, että se saattaisi selittää Josif Stalinin myöhempää ankaraa vihaa Väinö Tanneria kohtaan, kun entinen yhteistoimintamies ei enää toiminutkaan neuvostotahdon mukaisesti.
