Lokakuussa 2017, puolitoista vuotta ennen eduskuntavaaleja, kokoomus kolkutteli 23 prosentin suosiorajaa. Kokoomuksen puheenjohtajasta Petteri Orposta povattiin jo pääministeriä. SDP oli neljä prosenttiyksikköä jäljessä.
Keväällä 2018 demarit porhalsivat gallupykköseksi. Paasitornin Graniittilinnassa SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne mainitsi huhtikuussa 30 kertaa tulevaisuus-sanan. Edellisenä syksynä Rinne ja hänen tärkein sparraajansa Vesa Mauriala olivat päättäneet, että Rinne puhuisi väsymättä tulevaisuudesta vaaleihin asti.
”Syntyi oivallus kahdesta kampanjasanasta: pääministeriehdokas Rinne esittäisi väittelyissä ja haastatteluissa tulevaisuusuudistuksia ja tulevaisuusinvestointeja. Jos joku kilpailija vastustaisi niitä, Rinne napauttaisi kerta kerran jälkeen, että olisi vastuutonta jättää tulevaisuusuudistukset tekemättä”, kerrotaan tänään torstaina julkaistussa Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen kirjoittamassa elämäkertakirjassa Antti Rinne – koko tarina (Into Kustannus).
Rinnettä ja Maurialaa oli aikanaan sapettanut kokoomuksen puheenjohtajien Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin retorinen kyky saada SDP näyttämään vastarannan kiiskeltä.
”Ärsytti se, että SDP:tä pidettiin ei-puolueena ja että se oli myös fakta. Kokoomus käytti taitavasti tiettyjä sanoja vailla minkään sortin sisältöä. Rupesin miettimään, mitkä voisivat olla meille sanoja, joille löytyisi ohjelmistamme sisältöä”, Rinne kertoo kirjassa.
Rinnettä kiehtoi tapa, jolla SDP:n sisarpuolue Ruotsissa oli vuonna 2012 julistautunut tulevaisuuspuolueeksi. Tulevaisuusuudistukset olivat tekoja, jotka vahvistaisivat Ruotsin kilpailukykyä, talouskasvua ja synnyttäisivät työpaikkoja.
”Tarvittiin tulevaisuusuudistuksia ja -investointeja milloin mihinkin. Retoriikka muuttui. Sitä tuki, että meillä oli konkreettisia keinoja. Aloite siirtyi SDP:lle ensimmäisen kerran aivan helvetin pitkään aikaan. Kun teimme rohkeita avauksia, ei-puolueen leima siirtyi yhtäkkiä oikeistolle ja erityisesti kokoomukselle. Meistä tuli kyllä-puolue”, Antti Rinteen erityisavustaja Dimitri Qvintus kertoo kirjassa.
Ote yhteiskunnallisessa aloitepelissä alkoi kääntyä demareille kaksi vuotta ennen vaaleja.
”Puhuimmepa oppivelvollisuusiän pidentämisestä tai maksuttomasta varhaiskasvatuksesta – mistä tahansa – puheemme aiheutti sen, että kokoomus vastusti kaikkea. Kaikki maksoi liikaa, eikä ollut mihinkään rahaa, vaikka samaan aikaa olit totta kai varaa rikkaiden veronkevennyksiin”, Rinne sanoo kirjassa.
Rinne halusi pakottaa kokoomuksen vastustamaan SDP:n esityksiä aiempaakin voimallisemmin. Heikentyneen keskustan hän halusi jättää rauhaan, jotta äänestäjien ajatuksissa voimistuisi mielikuva, että vaaleissa oli kyse valinnasta SDP:n ja kokoomuksen välillä.