Verkkouutiset

Uutuuskirja: Näin Uppsalan ekonomit piinasivat Mauno Koivistoa

Presidentti maksoi oikeuskanslerin suositteleman juristin kulut vävynsä asioissa 1980-luvulla.

Suojelupoliisin entinen päällikkö Seppo Tiitinen kertoo tänään ilmestyvässä muistelmakirjassa Tiitinen. Vakoilijoita ja veijareita (Otava) presidentti Mauno Koivistolle 1984 ja sen jälkeen antamastaan avusta koskien presidentin silloista vävyä.

– Suopo oli eri puolilta saanut kuulla, että presidentin tyttären, Assi Koiviston aviomiehen, liikemies Jari Komulaisen kylkeen oli ajautunut sen kaltaista business-maailman sakkia, jonka suhteen olisi syytä olla erittäin tarkka ja varovainen. Komulainen oli kahden muun Uppsalan ekonomeiksi kutsutun nuoren liikemiehen Janne Aaltosen ja Pekka Haneliuksen kanssa pistänyt pystyyn monisäikeisen yritysverkoston, Seppo Tiitinen toteaa kirjassa.

Yritysverkosto Tristan ajautui konkurssiin ja pesänselvityksestä tuli riitaisa ja hankala. Tiitisen mukaan Uppsalan ekonomien bisnekseen tunkivat omalla yhtiöllään mukaan ”elimäkeläinen liikemies Samuli Lehtinen ja juristimaailman kiistelty persoona Reino Lundén. Nimenomaan tästä kaksikosta Suopon tietolähteet olivat varoittaneet. Liikkui tietoja, että uituaan Komulaisen liiveihin Lehtinen ja Lundén ratsastivat siekailematta presidentti Koiviston nimellä yrittäessään edistää bisneksiään”.

– Komulaisen osalta koko touhussa oli hieman ”Uuno Turhapuro, presidentin vävy” -piirteitä. Hän vaikutti toimissaan kovin kokemattomalta, suorastaan hyväuskoiselta hölmöltä. Siksi hämärämiehet pääsivätkin liian lähelle. Presidenttikin on kuitenkin ihminen, ja hänelläkin on sukulaisia. Ymmärrettävästi Koivisto ryhtyi suojaaviin toimenpiteisiin, vaikka mieluiten hän ei varmaankaan olisi halunnut olla asian kanssa missään tekemisissä, Tiitinen kirjoittaa.

Seppo Tiitisen mukaan syyskuun lopulla 1984 Mauno Koivisto ”kutsui minut Linnaan kysyäkseen, voisiko hän varoittaa Jaria Hymy-lehden tulossa olevasta jutusta. En nähnyt ennakkovaroitukselle estettä, koska toimittajat olivat materiaalia kerätessään kyselleet asioita useilta viranomaisilta. Tieto levisi jo kaupungilla kulovalkean tavoin”.

Linnassa Koivisto antoi Tiitiselle myös perheystävänsä, kauppa- ja teollisuusministeri Seppo Lindblomin (sd.) muistion Komulaisen liikekumppaneista.

– Koivisto antoi minun kuunnella nauhalta pääjohtajan (Mika Tiivola) kanssa käymänsä puhelinkeskustelun. Tiivola piti viisaana irrottautua Lundénin ja Lehtisen yhtiökumppanuudesta. Lisäksi hän varoitti Komulaisen epärealistisista hankkeista muun muassa Australiassa.

– Koivisto näki Lehtisen roolin lähinnä vävynsä yritysten rahoittajana, sillä ”eihän pojalla ole rahaa”. Huolimatta vakuutteluistaan Komulainen näytti kuitenkin vielä vuoden kuluttuakin jatkavan jonkinlaisessa roolissa Lehtisen ja Lundénin liiketoimissa. Vaikka tämä todennäköisesti johtui pakottavista taloudellisista sitoumuksista, kaikenlaiset huhut pyörivät hurjina talouselämän kulisseissa.

– Koivisto oli selvästi pettynyt koko prosessiin. Hän olisi halunnut pitää edustamansa valtiollisen instituution visusti erillään koko likapyykistä. Kaikesta huolimatta hän oli oikeuskansleri Kai Kortteen suosituksesta palkannut yhden maan arvostetuimmista juristeista Kullervo Kemppisen Jarin asianajajaksi. Koivisto pyysi minua ottamaan yhteyttä Kemppiseen ja kertomaan presidentin terveisinä, mitä talouselämän puolella kerrotaan Komulaisesta. Soitinkin hänelle heti samana päivänä. Siitä lähtien tiedot presidentin ja Kemppisen välillä kulkivat pääsääntöisesti minun kauttani.

Presidentti käski, että Kullervo Kemppisen piti olla perillä kaikesta.

– Samalla hän kertoi maksaneensa Kemppisen laskut eräänlaisena palovakuutuksena, kuten hän asian ilmaisi.

Juhannuksen alla 1987 keskusrikospoliisi alkoi tutkia Komulaisen ja kumppaneiden yhtiöiden konkursseista tehtyjä kolmea rikosilmoitusta.

– Miestä haluttiin kuulustella, mutta häntä ei löytynyt mistään. Pari tuntia myöhemmin Koivisto soitti minulle takaisin. Presidentti kehotti jälleen ottamaan yhteyttä Kemppiseen ja pyytämään tätä hoitamaan asiaa sekä raportoimaan minulle. Juhannuskesäinen puhelinrumba ei tähän loppunut.

– Huolestuttavinta oli, että ylikonstaapeli Markku Salmisen mukaan jotkut kansanedustajatkin olivat asiassa liikkeellä. Kemppinen nähtävästi painoi asiassa turhan voimakkaasti päälle, sillä muutamaa viikkoa myöhemmin jouduin mainitsemaan presidentille, että Komulaista edustaessaan asianajaja oli viitannut tasavallan presidenttiin poliisien mielestä kiusalliselta tuntuvalla tavalla. Vaikka Koivisto ei olisi tahtonut olla koko jupakan kanssa missään tekemisissä, hän halusi kuitenkin ymmärrettävästi pysyä tapahtumien tasalla. ”Olen jatkossakin hyvin kiinnostunut tutkinnan lopputuloksesta, kunhan se on käytettävissä.”

Pitkän prosessin lopputulos oli Tiitisen mukaan varmasti Koivistolle helpotus. Ketään ei tuomittu rikoksista.

LUE MYÖS:
Seppo Tiitinen Jaakko Laaksosta: Lypsävää lehmää ei pitänyt tappaa

Uusimmat
MAINOS