Tutkijoiden löytämä koodi selittää, miten kaikki solumme tulehdussoluista syöpäsoluihin pystyvät säätelemään liikkumistaan eri kudoksissa. Se on säilynyt evoluution aikana ja mekanismi, joka syntyi jo ennen dinosauruksia tai elämän siirtymistä mereltä maalle, on elintärkeä edelleen.
Turun yliopiston tutkimusryhmä on akatemiaprofessori Johanna Ivaskan johdolla löytänyt solun pinnalla ilmentyvistä adheesioreseptoreista aiemmin tuntemattoman proteiinisekvenssin, jonka perusteella solut voivat säädellä liikkumistaan eri sidekudosproteiineja sisältävissä elimissä.
– Solujen liike on elinehto kaikelle elämälle ja ihmisessä se on keskeisessä asemassa aina sikiönkehityksestä aikuisen tulehdusreaktioihin, immuunipuolustukseen ja haavanparanemiseen. Lisäksi syövässä lisääntynyt soluliike on suoraan yhteydessä etäpesäkkeiden synnylle, Ivaska sanoo.
Vuosikymmenien ajan tutkijat ovat tienneet, että ihmisen solujen pitää pystyä kierrättämään tarttumisreseptorejaan solun pinnalla voidakseen liikkua. On kuitenkin ollut epäselvää, miten tätä säädellään erilaisissa tilanteissa. Nyt löytynyt koodisekvenssi selittää säätelyn.
– Havainto, että koodisekvenssi on evoluution säilynyt muuttumattomana esihistoriallisista ajoista asti korostaa löydöksen biologista merkitystä. Vain täysin elintärkeän biologiset toiminnot säilyvät evoluutiossa muuttumattomina, Ivaska kertoo.
Tutkimus on tehty yhteistyössä Cambridgen yliopiston rakennebiologien kanssa.
Väitöskirjatutkija Nicola De Franceschin bioinformaattiset analyysit paljastivat, että tarttumisreseptoreissa on aiemmin tuntematon molekulaarinen koodi, joka ohjaa solujen liikkumista.
– Uudet tutkimustulokset osoittavat ensimmäistä kertaa, miten tarttumisreseptorien kierrätys toimii solujen liikkuessa eri kudoksissa ja että mekanismi, joka on lähes yhtä vanha kuin monisoluiset organismit on tänäkin päivänä keskeinen ihmisen terveyden ylläpidossa, mutta myös osatekijänä sairauksissa, kuten syövässä ja tulehdussairauksissa.
Tutkimustulokset on julkaistu solu- ja rakennebiologian huippulehdessä Nature Structural and Molecular Biology.