Käsikirjoitus on tuttu. Rahat ja aika ovat loppumassa kesken. Neuvotteluita venytetään viime hetkellä ja lopuksi puserretaan ulos neuvottelutulos, johon kaikki ovat tyytyväisiä. Niin kävi myös toukokuussa 2010, kun Kreikan kriisi ensimmäistä kertaa räjähti käsiin. Euromaat päätyivät viimeisellä minuutilla myöntämään Kreikalle ensimmäisen tukipaketin yhdessä kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) kanssa. Sillä tiellä ollaan edelleen.
Markkinoilla on opittu, miten käsikirjoitus etenee, ja että Euroopan unioni kykenee selkä seinää vasten pusertamaan tarvittavia päätöksiä. Siksi Kreikan kriisin nykyisen episodin aikana ei ole nähty markkinapaniikkia Kreikan ulkopuolella kuten eurokriisin ensimmäisinä vuosina.
Sen sijaan tavalliset kreikkalaiset olivat nyt tavanomaista enemmän huolissaan. Investointipankki JP Morganin mukaan kreikkalaispankeista on kadonnut viime aikoina kahden miljardin euron edestä talletuksia viikossa. Kansalaiset halusivat hämmentää soppaa valitsemalla Syrizan valtaan. Kuitenkaan kansalaisilla ei ollut riittävää luottamusta puolueen kykyyn täyttää lupauksensa ja lopettaa talouskuripolitiikka.
Euroopan keskuspankki päätti keskiviikkona myöntää 3,3 miljardin euron edestä lisää hätärahoitusta kreikkalaispankeille. Yhteensä myönnetty pankkien hätärahoituksen summa nousee jo 68,3 miljardiin euroon, mutta kreikkalaispankeille lisärahoitus ei olisi riittänyt kuin hetkeksi – varsinkin jos talletuspako olisi todennäköisesti kiihtynyt.
Kiristystä ja myötäntuntoa
Läpi koko eurokriisin Euroopan keskuspankki on ollut lopulta ratkaisevassa asemassa sovun saavuttamiseksi. EKP tekee päätöksensä itsenäisesti riippumatta poliitikoista. Silloin myös EKP voi toimia tarpeellisena kiristysruuvina, joka pakottaa osapuolet sopuun.
Niin näytti käyvän tälläkin kertaa, kun Kreikan pääministeri, vasemmistolainen Alexis Tsipras päätyi torstaina anomaan euroalueelta pidennystä lainaohjelmalleen. Euroryhmän puheenjohtaja Jeroen Dijsselbloem tiedotti Twitterin välityksellä saaneensa Kreikalta pyynnön kuuden kuukauden laina-ajan pidennyksestä. Aiemmin ohjelmassa pysyminen ei ollut kelvannut Tsiprasille. Pankkien lopullisen kaatumisen uhka ja tallettajien rahojen menettäminen oli lopulta kiristysruuvi, joka pakotti Tsiprasin taipumaan.
Tsiprasin Syriza-puolule olisi halunnut irtautumista lainaohjelmasta, koska lainaohjelman mukana tulevat ehdot rakenteellisista uudistuksista ja säästöistä, joita EU:n komission, EKP:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) muodostama troikka valvoo. Troikka on Kreikassa kirosana. Tämän ymmärsi lopulta myös komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker, joka sanoi kreikkalaismedioiden mukaan, että ”troikka on loukannut Kreikan kunniaa”. Hän totesi, että kreikkalaisministereiden pitäisi saada keskustella vertaistensa, eikä ”työntekijöiden” kanssa. Hän myönsi, että ”virheitä on tehty”. Euroopan pahan poliisin rooli jäi edelleen Saksalle ja erityisesti Kreikan suhteen tiukkana pysyneelle liittokansleri Angela Merkelille.
Jotta sopimus laina-ajan pidennyksestä ei näyttäisi Tsiprasin näkökulmasta täydelliseltä nöyryytykseltä, paketin jatkon yhteyteen keksittäneen jotain pehmennyksiä, joilla Tsipras voi enemmän tai vähemmän onnistuneesti yrittää mainostaa kreikkalaisille onnistuneensa lupaamissaan neuvotteluissa. Tähän ainakin tuntuvat viittaavan Junckerin myötätuntoiset puheet.
Kreikalle asetettu aikaraja laina-ajan pidennyksen hakemiselle olisi päättynyt perjantaina. Euroryhmä pitää huomenna hätäkokouksen, jossa se käsittelee Kreikan pyynnön.