Vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen politiikka rikkoontui. Syy oli sama kuin monessa Euroopan maassa. Talouskriisin synnyttämä kansalaisten tyytymättömyys alkoi purkautua populististen liikkeiden suosion kasvuna sekä laitavasemmistossa että nationalistisissa puolueissa. Yhteinen nimittäjä näille protestiliikkeille oli epäluuloinen suhtautuminen globalisaatioon, kansainvälisyyteen, markkinatalouteen ja vapaakauppaan.
Suomessa protesti kanavoitui perussuomalaisiin. Puolueen triumfi eduskuntavaaleissa johti pattitilanteeseen, jossa toimintakykyisen hallituksen muodostaminen osoittautui miltei mahdottomaksi. Perussuomalaisten nousulla oli myös välillisiä vaikutuksia politiikan rikkoontumiseen. Kilpaileva oppositiopuolue SDP joutui tekemään myönnytyksiä estääkseen ääniä valumasta perussuomalaisille. Se johti muun muassa SDP:n ”maassa maan tavalla” -puheisiin, kynnyskysymykseen eläkeiästä, vaatimukseen ”sijoittajavastuusta” tukipaketeissa ja sitä seuranneeseen vakuusfarssiin.
Tosiasioiden välttelyä
Keskustan suuri suosio perustuu samaan strategiaan, jolla SDP esti vaalikatastrofin vuonna 2011: annetaan kansalaisille todellista ruusuisempi kuva siitä, mikä odottaa vaalien jälkeen. Kokoomus on taas jäänyt monessa suhteessa yksin perustaessaan vaaliohjelmansa rehelliselle tilannekuvalle. Se saattaa toisaalta tehdä kokoomuksesta mieluisan hallituskumppanin muiden silmissä. Tämän arvion esitti Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen kokoomuksen järjestämässä talousseminaarissa keskiviikkona. Arvio perustuu siihen, että kaikki hallituspuolueet joutuisivat talouden realiteettien takia tekemään politiikkaa, joka on ristiriidassa vaalien edeltävien ohjelmien kanssa. Jos kokoomus olisi hallituksessa mukana, muut puolueet voisivat selittää lupausten pettämisestä kokoomuksen kanssa tehdyllä kompromissilla.
Riippumatta siitä, tuleeko hallituksen kolmanneksi palikaksi kokoomus vai SDP, tilanne näyttäisi olevan tulevan hallituksen toimintakyvyn kannalta suotuisampi kuin viime kerralla – ennen kaikkea siksi, että kokoomus ja SDP eivät mahdu samaan hallitukseen sekä siksi, että tällä kertaa hallituskelpoiseksi kasvanut perussuomalaiset halutaan mukaan hallitukseen. Perussuomalaiset on osoittautunut poikkeavansa merkittävästi muista eurooppalaisista protestipuolueista.
Ripeät neuvottelut
Hallituksen muodostamisesta saattaa muodostua yllättävänkin ripeä prosessi, jos vaalit sujuvat kohtuullisen yllätyksettä. Kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubb visioi prosessia talousseminaarissa. Maanantaina vaalien voittaja ottaa yhteyttä kaikkiin puolueisiin. Jos vaalien tulos näyttää selvältä, tulevan hallituksen pohja selviää nopeasti suurimman puolueen puheenjohtajan tunnusteluiden pohjalta. Suurilla puolueilla on jokseenkin yhtenäinen näkemys siitä, että hallitusohjelmasta tehdään strateginen. Stubbin mukaan tämä tarkoittaa sitä, että hallitusohjelmasta voisi tulla noin kymmenen sivua pitkä sisältäen viisi strategista tavoitetta. Seuraavien kolmen kuukauden aikana neuvoteltaisiin sitten yksityiskohtaisemmasta toimenpideohjelmasta, jonka olisi tarkoitus olla valmis elokuun budjettiriiheen mennessä.
Stubb arvioi, että ensi tiistaina suurimman puolueen puheenjohtaja ottaisi yhteyttä työmarkkinajärjestöihin tunnustellakseen niiden valmiutta neuvotella työmarkkinoita koskevista uudistuksista. Stubbin visiossa työmarkkinajärjestöille voitaisiin antaa budjettiriiheen saakka aikaa päästä sopuun uudistuksista. Järjestöille annettaisiin kolme numeerista tavoitetta, jotka liittyvät julkisen talouden tasapainoon, työllisyysasteen kehitykseen ja kestävyysvajeen supistamiseen. Jos järjestöt eivät löytäisi sopua, hallitus tekisi vaikutuksiltaan riittävän suuruiset päätökset itse välittämättä järjestöistä.
Jos kokoomuksen sijaan SDP päätyisi keskustan ja perussuomalaisten kanssa hallitukseen, suurta työmarkkinareformia tuskin nähtäisiin ja talouden tasapainottamisohjelmakin jäisi vaatimattomaksi. Kyse olisi myös signaalista muulle maailmalle: Suomi valitsisi kituuttamisen ja valtiojohtoisen talouspolitiikan tien markkinatalouden, vapaakaupan ja kansainvälisyyden sijaan.