Verkkouutiset

Venäjän armeijan Zapad-harjoitus syyskuussa 2021. LEHTIKUVA/AFP

”Uusi suursota saattaa väijyä nurkan takana”

Venäjän vaatimuksissa on ruotsalaisprofessorin mukaan Josif Stalinin synkkiä kaikuja.

Vaikka Venäjän ulkoministeriön Yhdysvalloille ja Natolle osoittama uhkavaatimusten lista on ruotsalaisen Lundin yliopiston tiedusteluanalyysin emeritusprofessori Wilhelm Agrellin mukaan huomattavan laaja, Venäjä itse ei sitoudu siinä käytännössä mihinkään.

Kremlin ukaaseihin suostuminen tarkoittaisi hänen mukaansa Naton lamautumista, sen itäisten jäsenmaiden hylkäämistä Venäjän armoille sekä Suomen, Ruotsin ja useiden muiden maiden itsemääräämisoikeuden rajoittamista.

– Vaatimukset itsessään ovat paljonpuhuvia. Ne eivät ilmennä vain pyrkimystä palauttaa Venäjälle sen toisen maailmansodan jälkeinen puskurivyöhyke, vaan myös neuvostotyyppistä geostrategista valtapolitiikkaa, jossa Venäjä määrittelisi oikeutettuina pitämänsä turvallisuusintressit Baltian maiden ja Puolan lisäksi myös Suomeen ja Ruotsiin nähden, Agrell sanoo Svenska Dagbladetissa.

– Näiden valtioiden suvereniteettia ei siis tunnusteta, vaan niitä kohdellaan eräänlaisina alusmaina, alisteisina mahtavan naapurinsa turvallisuusintresseille, mikä olisi outo ja anakronistinen asetelma 2000-luvulla, hän toteaa.

Pienet valtiot pelinappuloina

Vaatimuksiin voi Agrellin mukaan suhtautua osana valtapoliittista pelottelutaktiikkaa, jossa Vladimir Putin on ensin itse luonut kriisin ja painostaa sitten vastapuolta tekemään myönnytyksiä, jotta tilanne ei entisestään eskaloituisi.

Toinen vaihtoehto on hänen mukaansa se, että Venäjä on täysin tietoinen vaatimustensa mahdottomuudesta ja odottaakin niiden tulevan torjutuiksi.

– Vaatimukset, jotka eivät ole hyväksyttävissä, ovat tunnettu historiallinen tapa luoda casus belli (syy sotaan) – tekosyy valtapoliittiselle eteenpäin työntymiselle tai hyökkäykselle muodossa tai toisessa. Toisin kuin edellisessä vaihtoehdossa, tässä ei olisi kyse myönnytysten vaatimisesta, vaan toisen osapuolen lavastamisesta omien laskelmoitujen väärinkäytösten syntipukiksi, hän sanoo.

Tällaisesta asetelmasta oli hänen mukaansa kyse esimerkiksi Itävalta-Unkarin Serbialle heinäkuussa 1914 esittämässä uhkavaatimuksessa, natsi-Saksan vaatimuksissa Puolalle vuonna 1939 ja Neuvostoliiton vaatimuksissa Suomelle myöhemmin samana vuonna. Nyt historia näyttää Agrellin mielestä toistavan vanhaa ja pahaenteistä kaavaa.

– Venäjän joulukuussa 2021 esittämien vaatimusten myötä Eurooppa on jälleen mukana siinä geopoliittisessa köydenvedossa, jonka synkkä historia on täynnä sotia ja sodan uhkaa. Venäjä vaatii nyt avoimesti paluuta Josif Stalinin ja Pietari Suuren puskurivyöhykkeisiin. Pienet valtiot, joita asia suoraan koskettaa, eivät ole neuvottelun osapuolia, vaan sen kohteita. Tähän pahaenteiseen kuvioon sisältyy se, että sotatoimilla uhataan jälleen avoimesti, ja että suurten pitäisi jälleen kerran asettua pienten yläpuolelle. Lisäksi oletus myönnytyksistä, joita rauhan säilyttäminen edellyttää, voi johtaa päinvastaiseen – suursotaan, joka saattaa väijyä nurkan takana, Agrell varoittaa.

Uusimmat
MAINOS