Uuden keskusjärjestön syntyminen näyttää saaneen kuolemansuudelman.
STTK:lainen Pardia kertoi tiistaina, ettei sitä kiinnosta uusi keskusjärjestö. Liitto otti kantaa vahvasti jatkamiseen nimenomaan STTK:ssa.
”Se (STTK) on osoittanut olevansa toimintatapojaan päivittävä, nykyaikainen keskusjärjestö, joka on kantanut vastuunsa työelämän uudistamisessa hyvin ratkaisuhakuisesti. Haluamme jatkossa kehittää STTK:ta yhä modernimpaan ja ketterämpään suuntaan”, Pardian puheenjohtaja Niko Simola sanoi.
Pardia on STTK:n yksi suurimmista liitoista. Sillä on jäseniä lähes 50 000. Viime viikolla STTK:n mahtiliitto, terveydenalan ammattilaisten Tehy, kertoi niin ikään jättäytyvänsä suurliitosta ja olevansa tyytyväinen STTK:n jäsenyyteen. Tehyllä on jäseniä yli 160 000.
Viikon aikana uuden keskusjärjestön jäsenmäärästä on siis lähtenyt yli 200 000 ja jono kieltäytyjien joukossa on ilmeisesti vain kasvamassa. Akavalainen Insinööriliitto on jakautumassa kahtia, mikäli se päättää lähteä mukaan ainakin teoriassa vielä elossa olevaan suurliittoon.
Talouspohja hapertuu
Varmaa on kuitenkin se, että mikäli uusi suuriliitto syntyy, se on aivan erilainen kuin alun perin oli suunnitelmissa. Jäsenmäärän kutistuminen murentaa taloudellista pohjaa. Alun perin tavoitteena oli 1,7 miljoonana palkansaajan suurkeskusjärjestö. Nyt kokonaisuus on jäämässä vain SAK:n omaksi puuhaksi.
Keskusjärjestöt eivät voi päättää uuden järjestön synnyttämisestä, vaan päätöksen tekevät keskusjärjestöjen omistajat, jäsenliitot, kukin kerrallaan. Kun nyt STTK:n kaksi suurta omistajaa, Tehy ja Pardia, ovat kertoneet kantansa, ei STTK:lla ole käytännössä mandaattia jatkaa neuvotteluja uudesta keskusjärjestöstä. Eivätkä neuvottelut olekaan edenneet. Maanantaina kerrottiin aikataulun venymisestä hamaan tulevaisuuteen. Jäsenliitot tekevät kesään mennessä päätöksiä uudesta keskusjärjestöstä. Mahdollista on, että tuolloin koko hanke kariutuu tai sitten SAK jatkaa itse uudistumistaan.
SAK:n puolella uusi keskusjärjestö kerää niin ikään epäilyjä. SAK:ssa on syntymässä Riku Aallon Metallityöväen liiton johdolla uusi vientialojen ammattiliitto. Se toimisi vastaparina Etelärannan Teknologiateollisuudelle. Kysymys kuuluu, mihin uusi teollisuuden ammattiliitto tarvitsee ylipäänsä keskusjärjestöä, eikä ainakaan energian kuluttaminen vaikeaan keskusjärjestöfuusion näytä järkevältä. Paukut halutaan suunnata liittojen oman toiminnan kehittämiseen.
Miksi kävi näin?
Uuden keskusjärjestön synnyttämisellä haluttiin luoda kuva uudesta epäpoliittisemmasta kulttuurista vasemmistovetoisessa ay-kentässä sekä vastata talouden paineisiin, kun liitoissa jäsenmäärät laskevat. Alusta alkaen Akava on ollut Insinööriliittoa lukuun ottamatta ulkona järjestelystä.
Alkuinnostus kuitenkin tyrehtyi mitä pidemmälle yhteiskuntasopimusneuvotteluissa edettiin. STTK ei katsonut hyvällä SAK:laisten liittojen tapaa toimia ja irtiottoja tilanteessa, jossa sopimus oli STTK:n omillekin liitoille hankala. Kun PAM hylkäsi sopimuksen, moni Tehyn aktiivi joutui selittelemään omille jäsenilleen, miksi sairaanhoitajien olisi kuitenkin hyväksyttävä lomarahojen heikennykset. Niin ikään AKT on joka tapauksessa ulkona sopimuksesta. SAK:lainen ja STTK:lainen kulttuuri eivät kohdanneet prosessissa. Miksi se siis kohtaisi uudessakaan keskusjärjestössä?
Samalla kun STTK on ollut ainakin muodollisesti mukana uuden keskusjärjestön neuvotteluissa, Akava on napsinut pieniä STTK:laisia liittoja itselleen. Sekin on vaikuttanut STTK:n analyysiin uuden keskusjärjestön järkevyydestä. Nyt STTK:n suurliitot ovat asettuneet voimakkaasti oman keskusjärjestönsä taakse.
Kun uusi keskusjärjestö on vaikeuksissa, spekulaatiot johtohenkilöistä ovat ennenaikaisia tai täysin turhia. Riku Aallolle riittänee uusi teollisuuden mahtiliitto ja SAK:n suurimman liiton JHL:n puheenjohtajalle Jarkko Elorannalle ehkä SAK:n seuraavan puheenjohtajan paikka. Antti Palola kehittää omaa keskusjärjestöä, ellei SDP halua turvautua entiseen merikapteeniin.