Helsingin yliopiston Biotekniikan instituutissa työskentelevä tohtori Minna Poukkula on selvittänyt banaanikärpästen avulla, että oikein toimivat solu-ulokkeet ovat välttämättömiä solujen liikkuvuudelle kudosympäristössä.
Solut ja soluryhmät liikkuvat yksilönkehityksen aikana, mutta liikkumiskykyä tarvitaan myös esimerkiksi haavan paranemisessa ja veren valkosolujen partioidessa elimistössä.
– Hallitsematon solujen liikkuminen on toisaalta keskeistä syöpäkasvainten etäispesäkkeiden muodostumisessa, Poukkula kertoo tiedotteessaan.
Liikkuvat solut lähettävät ympäristöönsä ulokkeita, joiden muodostumista ohjavat aktiini-proteiinista koostuvat säiemäiset rakenteet. Soluliikkumista on toistaiseksi tutkittu pääasiassa viljelyalustoilla, joissa solut ryömivät kaksiulotteisessa ympäristössä.
Sen sijaan liikkuessaan elimistön kudoksissa solut joutuvat käyttämään voimaa tunkeutuakseen ympäristöönsä ja tunnustellakseen oikeaa reittiä.
– Ulokkeiden toimivuus edellyttää puolestaan sitä, että verkkomaista aktiinitukirankaa puretaan ja rakennetaan uudelleen jatkuvasti. Aktiinirakenteiden purkamista nopeuttaa GMF-proteiini, ja nimenomaan se säätelee solu-ulokkeiden elinikää ja kokoa. Kun kärpäsistä poistettiin GMF, hidastunut solu-ulokkeiden dynamiikka aiheutti ongelmia solujen liikkumisessa kudosympäristössä, Poukkula toteaa.
Tutkimus julkaistiin Current Biology -lehdessä. Tutkimuksen rahoittajana on Suomen Akatemia.