Valvontaa suunnattaisiin sinne, missä se ympäristön pilaantumisen vaaran vuoksi on perustelluinta. Lakia valvoisivat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset kuten nykyisinkin.
Ympäristölupien valvonta tulisi osittain maksulliseksi. Valvonnasta kertyvät maksutulot käytettäisiin valtiolla täysimääräisesti valvonnan voimavarojen lisäämiseen, koska valvonnan voimavarat ovat vähentyneet ja ilman lisätoimia ne vähenevät edelleen.
Maksullista olisi suunnitelmien mukainen valvonta, rikkomusepäilyjen valvonta ja hallintopakon käyttöön liittyvä valvonta. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen valvonnasta rikkomusepäilyjen valvonta ei kuuluisi maksullisuuden piiriin. Viranomainen voisi periä maksun enintään suoritteiden keskimääräisen omakustannushinnan mukaan. Käytännössä eniten ympäristöä kuormittavat ja valvontaviranomaisia työllistävät laitokset maksaisivat eniten.
Lupahakemusten käsittelyä tehostettaisiin myös niin, että lupahakemukset on toimitettava sähköisesti valtion lupaviranomaiselle. Valtion lupaviranomaisissa on otettu käyttöön lupa-asioiden sähköinen käsittelyjärjestelmä. Myös lupahakemuksista tiedottamisessa edistetään sähköisiä menettelyjä. Ympäristölupahakemusten etenemisen seuraamiseksi luodaan uusia työkaluja. Nämä menettelyt nopeuttavat lupaprosesseja merkittävästi.
Ympäristönsuojelulailla tuodaan lisäksi teollisuuspäästödirektiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Sen katsotaan parantavan ja yhdenmukaistavan ympäristön tilaa turvaavia parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksia. Tavoitteena on myös tehostaa ympäristönsuojelun lupamenettelyä ja lupien valvontaa. Uudistuksen ansiosta merkittävät luonnonarvot voidaan ottaa huomioon entistä paremmin turvetuotantoa koskevassa ympäristölupaharkinnassa.
Parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttämisestä tulisi oikeudellisesti sitova. Velvoite esitetään päästötasoina, jotka vahvistetaan parhaan käyttökelpoisen tekniikan päätelmissä. Päätelmät laaditaan komission täytäntöönpanopäätöksinä ja ne ovat jäsenvaltioita suoraan velvoittavaa säännöstöä. Velvoitteet koskevat Suomessa noin tuhatta laitosta.
Turvetuotannon sijoittamista koskevan säännöksen tavoitteena puolestaan on tuoda turvetuotantoa koskevaan ympäristölupaharkintaan sijoituspaikan merkittävät luonnonarvot arvokkaimmilla soillamme. Esityksen mukaan turvetuotanto on sijoitettava niin, ettei se turmele toiminnan sijoituspaikalla valtakunnallisesti tai alueellisesti merkittävää luonnonarvoa.
Säännöstä sovellettaisiin soihin, jotka valtioneuvoston soita ja turvetuotantoa koskevan periaatepäätöksen mukaan sijoittuvat luonnontilaisuusluokkiin 3-5. Säännöksen soveltamisen ulkopuolelle jäisivät luokkien 0-2 eli jo vähintään osittain ojitetut ja luonnontilaansa muutoin menettäneet suot, joihin valtaosa turvetuotantohakemuksista kohdentuu.
Ympäristönsuojelulakia uudistettaessa on myös otettu huomioon ne ehdotukset, jotka esitettiin ns. Talvivaara-selvityksessä
Lain on tarkoitus tulla voimaan mahdollisimman pian sen tultua hyväksytyksi. Tämä voi arviolta tapahtua touko-kesäkuussa 2014.
