[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”touko-aalto-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]– Herran pieksut! Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto tuijottaa toimittajaa häkeltyneenä. Joko kysymys on oikeasti hankala tai se yllättää oppositiojohtajan.
Et uskalla heittää?
– Ei kun mä en osaa. Ei se ole kiinni uskalluksesta, jos mulla olisi vastaus mielessä….
Aalto punnitsee sanojaan. Tosi monissa puolueissa on ”hyviä puolia”, ”yhtymäkohtia”. Mutta läheisin puolue vihreiden jälkeen? Sitten Aalto keksii:
– Puolueiden välillä ei ole välttämättä ne suurimmat erot vaan puolueiden sisällä.
Hän nostaa saman tien esimerkkejä. Petteri Orpon kanssa on ”hirveän helppo olla samaa mieltä” verrattuna vaikkapa Wille Rydmanin linjaan.
Keskustasta taas yhteinen sävel löytyy helpommin Antti Kaikkosen kuin Hannu Hoskosen kanssa.
Entä vastaavat parit SDP:stä? Tätä Aalto joutuu miettimään pidempään. Sitten hän nostaa esiin Jutta Urpilaisen ja Timo Harakan – joista Harakka on valiokuntatyöskentelystä tuttu – molempien kanssa on ”paljon helpompi löytää yhteistyötä…”
Kuin? Haastattelunauhuri pyörii, mutta Aalto ei millään keksi. Lupaa funtsia asiaa.
Touko Aalto ei ole koskaan ollut minkään muun puolueen jäsen paitsi vihreiden. Vuoden 2008 kuntavaaleissa hän pääsi Jyväskylän kaupunginvaltuustoon, jonka jäsen hän on edelleen. Vuosina 2011–2015 Aalto työskenteli kansanedustaja Jani Toivolan avustajana. Viime eduskuntavaaleissa hänestä tuli kansanedustaja.
Ennen yliopisto-opintoja Aallon elämään ajoittuu jakso, jolloin hän oli mukana Kommunistisen nuorisoliiton toiminnassa. Hän asui silloin vielä Joensuussa. Muutama nuori oli tullut lukiossa juttelemaan ja houkutellut mukaan liiton pyörittämään opintokerhoon. Yhteiskunnalliset asiat kiinnostivat. Köyhyys ja eriarvoisuus. Ympäristöongelmat. George W. Bushin toiminta maailmanpolitiikassa.
– Olin lukioikäinen poika, joka huusi sitä maailmantuskaansa.
Sitten Aalto opiskeli lukiossa lisää. Luki kirjoja. Ymmärsi liikkeen taustoihin kytkeytyvän totalitaristisen järjestelmän.
– En halunnut olla tämän (Kommunistisen nuorisoliikkeen) kanssa enää missään tekemisissä.
Noista ajoista Touko Aalto on muuttunut mies. Nykyisin hän sanoo olevansa allerginen kaikenlaiselle mustavalkoiselle ajattelulle, ”ehkä ylikorostetunkin ratkaisukeskeinen” ja pragmaattinen. Palataan tähän myöhemmin, mutta annetaan Aallon jatkaa:
– Mulla on vahva arvopohja, joka lähtee yksilöiden oikeuksista, vapauksista, velvollisuuksista ja hyvinvointivaltion perusidean puolustamisesta.
Yksilöiden oikeudet, vapaudet, velvollisuudet…miksi et voisi olla kokoomuksen jäsen?
Touko Aalto sanoo, että hänelle kokoomuksen linja on ”vähän epäselvä”. On erilaisia poliittisia siipiä. Hän mainitsee taas henkilöitä: Kai Mykkänen ja Petteri Orpo, toisaalla taas Susanna Koski ja Wille Rydman…
No, jos kokoomus olisi vaikkapa selkeästi arvoliberaali puolue? Aalto ei edelleenkään innostu. Hän arvostelee kokoomusta ristiriitaisesta politiikasta.
Puolue ei aja aidosti markkinataloutta, vaan sellaista politiikkaa, mitä puolueen ”edunvalvontatahot ja intressiryhmät haluavat”.
– Tällä hetkellä kokoomus on minusta ehkä enemmän tällainen pro business kuin pro market -puolue.
Tällaista arvostelua kokoomuksen suuntaan on kuultu ennenkin vihreistä, jossa oma puolue asemoidaan mielellään niin oikeisto–vasemmisto-jaottelun kuin erilaisten intressiryhmienkin ulkopuolelle. Aalto ihmettelee samaan hengenvetoon, missä ovat kokoomuksen talouskuri- ja leikkauslistat, kun puhutaan miljardien eurojen vero- ja yritystuista?
Yritystuet ovat helppo maali oppositiolle, mutta käytännössä vaikea ja monimutkainen rasti hallituspuolueille. Paraikaa niiden karsimista pohditaan parlamentaarisessa työryhmässä, josta ei ihmeitä odoteta. Yritystukien reipasta karsimista ja ”puhtaampaa markkinataloutta” on peräänkuulutettu myös kokoomuksen sisältä, painavimmin niin sanottujen markkinaliberaalien joukosta.
[rev_slider alias=”touko-aalto-02″]
– Se riippuu siitä, mitä SDP ja kokoomus ottavat vaalitavoitteikseen, vastaa Touko Aalto kysymykseen, kumpi näistä olisi vihreille mieluisampi hallituskumppani. Kaikkien kanssa on valmius neuvotella paitsi perussuomalaisten.
Touko Aalto valittiin vihreiden puheenjohtajaksi Tampereella kesäkuussa 2017. Hän sai 3 489 ääntä, kun toiseksi tullut Emma Kari 2 111 ääntä.
Uuden puheenjohtajan alku näytti lennokkaalta. Elokuussa vihreät oli noussut gallupeissa jo toiseksi kokoomuksen jälkeen. Sittemmin on tultu alemmas. Ei vihreillä huonosti mene, mutta Aalto ei ole itsekään vaikuttanut tyytyväiseltä. Helsingin Sanomien haastattelussa helmikuussa 2018 hän ilmoitti, että nyt ”Touko on herännyt talviunilta”.
Mennään tähän tarkemmin. Paikkakin on oivallinen. Istumme paraikaa Helsingin yliopiston Tiedekulman kahvilan loosissa – vähän kuin karhunpesässä.
Elämme nyt maaliskuuta. Mikä on muuttunut? Aalto tuntuu vähättelevän taannoisia puheitaan. Kyse oli vain normaalista ”sisäänajosta” puheenjohtajan tehtäviin. Aalto sanoo olevansa nyt aktiivisempi, aloitteellisempi. Ottaa jatkuvasti kantaa asioihin, puhuu vihreiden ydinteemoista.
”Uusi puheenjohtaja Touko Aalto on poliittiselta linjaltaan erittäin hyvä. Hänellä on vähän ongelmia julkisuuden kanssa, mutta uskon niiden menevän ohi. Julkisuus on tottunut odottamaan vihreiltä räväköitä heittoja ja kun teksti onkin ihan asiallista, sitä ei julkaista.” Näin vihreiden konkaripoliitikko Osmo Soininvaara pohdiskeli vihreiden tilannetta neljän puolueen kirjoitussarjassaan helmikuussa. Räväköillä heitoilla Soininvaara tarkoitti käytännössä edellistä puheenjohtajaa Ville Niinistöä. Hän arvosteli samassa kirjoituksessaan oppositiopuolue vihreitä myös sortumisesta houkutukseen, jossa ”julkisuus palkitsee helpoista heitoista”.
Aallon tyyli oli ainakin vielä syksyllä korostetun erilainen kuin hänen edeltäjänsä. Sosiaalisesta mediasta puuttuivat niinistömäinen ärhäkkyys ja ylilyönnit. Aalto pyrki olemaan rakentava. Luomaan keskusteluyhteyksiä. Poliittiset kilpailijat eivät tästä tuntuneet palkinneen. Entä vihreät?
Suomen Yrittäjien Kantar TNS Oy:llä teettämä kysely tammikuulta osoitti, että Aaltoon kohdistuu epäluottamusta vihreiden kannattajissa. Suosituin poliitikko seuraavaksi pääministeriksi oli vasemmistoliiton Li Andersson, jota kannatti 30 prosenttia vihreistä. Touko Aallosta toivoi pääministeriä vain 17 prosenttia vihreiden kannattajista. Kolmannes ei osannut sanoa kantaansa asiaan.
Touko Aalto on pelannut nuoruudessaan jääkiekkoa Joensuun Jokipojissa. Hän kertoo pyrkineensä pelaamaan politiikassa herrasmieskiekkoa. Hyvä pelaaja osaa suhteuttaa pelityylinsä kuitenkin vastustajien tapaan pelata.
– Kyllä tältä peruspakilta myös kovuutta löytyy laidoissa, jos se siitä on kiinni.
Onko vihreiden sisältä tullut paineita, että pitäisi pelata kovempaa? Ei. Tämän Aalto ainakin kiistää. Hän sanoo saaneensa ”tosi hyvän tuen” koko ajan. Niin eduskuntaryhmästä kuin muualta. Aalto muistuttaa vihreiden kannatuksesta, joka oli vielä eduskuntavaaleissa 8,5 prosenttia. Kuntavaaleissa se oli 12,5. Tätä haastattelua edeltävässä Ylen mittauksessa vihreiden kannatus oli 14,5.
– Kaikki odottivat, että kun Ville Niinistö vaihtuu pois, kannatus romahtaa. No, ei romahtanut vaan tehtiin jopa niin sanottu ennätysuinti, huomauttaa Aalto viitaten loppukesän yli 17 prosentin huippulukuihin.
Mutta jokainen altaanveto – ”se ei voi olla ennätysuinti”. Entä miksi pitää herätä talviunilta, jos vihreillä tuntuu olevan kaikki kunnossa?
Hallitus on tekemässä ”peruuttamatonta virhettä”. Laaja valinnanvapaus on saanut tyrmäävän vastaanoton ”ihan kaikkialta”. Käytännössä se ”lyö korville kaikkia uudistuksen tavoitteita”: kustannukset kasvavat, palvelut pirstoutuvat… Touko Aalto ei kuulosta kovin rakentavalta, kun päästään keskustelemaan hallituksen maakunta- ja sote-uudistuksesta.
Aalto vakuuttaa vihreiden ratkaisuhalukkuutta tässäkin. Koko uudistusta ei tarvitse kaataa. Maakuntajaolla voidaan lähteä liikkeelle, jotta uudistuksessa päästään eteenpäin. Sen sijaan valinnanvapausmalli – tämä ”kokoomuksen markkinamalli” – se pitäisi poistaa.
– Kukaan ei halua aloittaa täysin alusta. Kaikki ovat samaa mieltä uudistuksen tavoitteista ja siitä, että uudistus tarvitaan.
Käytännössä vihreissä tiedetään varsin hyvin, että joko maakuntamallin tai valinnanvapauden kaatuminen lykkäisi koko uudistuksen jälleen seuraavalle hallitukselle. Tätä eivät tunnu haluavan myöskään vihreiden vaaliehdokkaanakin ollut Heikki Hiilamo ja pari muuta sote-asiantuntijaa, jotka julkaisivat Helsingin Sanomissa paljon keskustelua herättäneen kirjoituksen.
– Hehän sanoivat ihan suoraan laittavansa toivonsa nyt eduskuntaan, jotta se korjaa kaikki ne ongelmat, joita he ovat tuoneet esiin.
Joko näin tai että niihin voidaan palata myös ”myöhemmin uudistusta tarkistettaessa”, kuten he tarkkaan ottaen kirjoittivat.
Tiedustelulainsäädäntö on toinen iso kokonaisuus, jonka kohtalo on vielä ratkaisematta. Hallitus haluaisi sen läpi kiireellisenä, mikä vaatisi viiden kuudesosan enemmistön eduskunnasta. Vihreiden puheenjohtaja sanoo, että puolue ratkaisee kantansa kiireellisyyteen vasta perustuslakivaliokunnan mietinnön jälkeen. Se valmistunee huhti–toukokuun vaihteessa.
– Hallituksella on todistamisen taakka, miksi tarvitaan kiirehtimismenettely. Perustuslain muuttaminen on jo itsessään poikkeus, kiirehtimismenettely on poikkeus poikkeuksen päälle.
Samassa yhteydessä vihreät ratkaisee kantansa myös tiedustelulakien sisältöön.
– Tarvitsemme vielä varmuuden yksilön tietosuojasta ja siitä, ettei tässä ole piirteitä niin sanotusta massaurkinnasta.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row” css=”.vc_custom_1522494162196{margin-top: 20px !important;padding-bottom: 20px !important;background-color: #000000 !important;}”][vc_column][vc_column_text]
Käsi pystyyn
Touko Aalto kannatti vaalikoneessa 2015 vahvojen oluiden tuomista kauppoihin, mutta äänesti tätä vastaan eduskunnassa 2017. Takinkääntöään hän on selittänyt sillä, ettei haittoja kompensoitu verotuksella. Eikö tätä olisi pitänyt avata vaalikoneessa – jos ajattelit jo tuolloin näin?
– Voin nostaa käden pystyyn sellaisen virheen merkiksi, mutta tehkääpä samalla syväanalyysi kaikkien muidenkin vaalikonevastauksista.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row” css=”.vc_custom_1522494150027{margin-bottom: 20px !important;padding-bottom: 20px !important;background-color: #eaeaea !important;}”][vc_column][vc_column_text]
Eri mieltä Haaviston kanssa
Tammikuun presidentinvaaleissa vihreiden Pekka Haavisto katsoi, ettei Nato-jäsenyydestä pitäisi järjestää kansanäänestystä vedoten informaatiovaikuttamisen riskeihin. Itse jäsenyyttä hän ei kannattanut.
– Ymmärrän hyvin Pekka Haaviston esiin tuomaa kritiikkiä, mutta itse kannatan edelleen kansanäänestyksen järjestämistä, Touko Aalto sanoo.
Naton jäseniltään edellyttämää kansan legitimiteettiä on Aallon mielestä vaikea mitata muutoin kuin kansanäänestyksen kautta.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]