Luku on samansuuruinen myös muissa Euroopan maissa, sanoo tutkija Jenita Rauta Poliisiammattikorkeakoulusta Uutissuomalaiselle.
Vuonna 2015 poliisin tietoon tuli yhteensä 1 250 viharikosepäilyä. Kasvua edellisvuoteen oli peräti 53 prosenttia ja luku oli suurin koko sinä aikana, kun viharikosten kehittymistä Suomessa on seurattu. Viharikollisuutta on tilastoitu Suomessa vuodesta 1997 lähtien.
Viime vuoden tilastoja ei vielä ole saatavilla, mutta ainakaan vähenemistä ei rikosepäilyissä ole näkyvissä. Poliisin tietojärjestelmästä nousee vuodelta 2016 noin 10 000 rikosilmoitusta, jotka sisältävät jonkin tietyistä rikosnimikkeistä ja ennalta määritetyistä hakusanoista. Hakusanat, jotka viittaavat etnisyyteen tai uskontoon, poimitaan tietokannasta automaattisesti.
Rauta työstää parhaillaan vuoden 2016 tilastoja. Hän käy yksitellen läpi poliisin tietokannasta poimitut rikosilmoitukset, ja päättelee, onko esimerkiksi uhrin etnisyys ollut motiivina rikokselle.
– Vain vajaat 20 prosenttia tapauksista on kirjattu suoraan viharikoskoodilla. Vaikka poliisipiireissä on annettu koulutusta ja ohjeistusta viharikosten tunnistamiseen, se ei vielä näy tilastoinnissa, Rauta kertoo Uutissuomalaiselle.
Viharikosta ei ole kirjattu rikoslakiin omana nimikkeenään. Viharikoksella tarkoitetaan henkilöä, ryhmää, jonkun omaisuutta, instituutiota tai näiden edustajaa kohtaan tehtyä rikosta, jonka motiivina ovat ennakkoluulot tai vihamielisyys uhrin oletettua tai todellista etnistä tai kansallista taustaa, uskonnollista vakaumusta tai elämänkatsomusta, seksuaalista suuntautumista, sukupuoli-identiteettiä, sukupuolen ilmiasua tai vammaisuutta kohtaan.
Tyypillinen viharikos on pahoinpitely julkisella paikalla ja yleisin motiivi on uhrin etninen tausta. Myös uskonto nousee esille rikosepäilyissä, samoin seksuaalinen suuntautuneisuus.
– On monia syitä, miksi uhrit eivät ilmoita poliisille asiasta. Voi olla, että uhrit tulevat maista, joissa poliisiin ei ole totuttu luottamaan. Ajatellaan, että poliisi nauraa tai ei kuitenkaan pysty tekemään asialle mitään, Rauta arvelee.
Hänen mukaansa yksi syy voi olla se, että vihapuheesta ja lievemmistä viharikoksista on tullut niin arkipäiväisiä, että vain vakavimmat rikokset ilmoitetaan.