Suomalaisia korkeakoulutettuja muuttaa jatkuvasti enemmän ulkomaille kuin palaa kotimaahan. Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Petri Koikkalaisen mukaan yksi syy tähän on, että tutkijat turhautuvat suomalaiseen tutkimusrahoitusjärjestelmään.
– Rahoituksen pirstoutuminen ja kilpailun lisääntyminen yli järkevän pisteen on yksi iso murhe. Hankehumppaan kuluu kauheasti aikaa, Petri Koikkalainen sanoo Uutissuomalaiselle.
Hankehumpalla hän viittaa rahoitukseen, jota haetaan erikseen jokaiselle tutkimusprojektille. Yliopistojen 1,3 miljardin euron vuosittaisesta tutkimusrahoituksesta hieman yli puolet on kilpailtua rahaa. Suurimpia kilpaillun rahan lähteitä ovat valtion rahoittamat Suomen Akatemia ja Business Finland eli entinen Tekes, joiden kautta myönnetään noin 30 prosenttia yliopistojen vuosittaisesta tutkimusrahoituksesta.
Tilastokeskuksen mukaan suomalaisia korkeakoulutettuja muutti vuosina 2005–2016 ulkomaille yli 5 600 enemmän kuin ulkomailta takaisin Suomeen. Heistä lisensiaatin tai tohtorin tutkinnon suorittaneita oli noin 800.
Ulkomaalaisten korkeakoulutettujen muuttoja ei tilastoida, joten ei tiedetä, jääkö Suomi plussalle vai miinukselle.
Nykyistä suurempi perusrahoitus parantaisi Koikkalaisen mielestä yliopistourasta kiinnostuneiden tulevaisuususkoa. Perusrahoituksen turvin yliopistot voisivat palkata lisää työntekijöitä varsinaisiin työsuhteisiin sen sijasta, että suuri osa tutkijoista on eripituisten projektirahoitusten varassa.
– Tiede houkuttelee, mutta pysyvän jalansijan saaminen yliopistoista on nyt melko hankalaa.
Lyhyistä pätkistä koostuva uraodotus aiheuttaa Koikkalaisen mukaan nuorille tutkijoille toivottomuutta ja sitä, että he hakeutuvat ulkomaille tai pois yliopistoista.
– Jos tutkimuksen tekeminen on helpompaa Ruotsissa, Saksassa tai Englannissa, nuoret aika herkästi lähtevät, hän lisää.