USU: Oikeusoppineet eivät kaipaa pakkoavioliittoihin omaa lakia

Oikeusoppineet eivät pidä tarpeellisena pakkoavioliiton kriminalisointia rikoslakiin omana nimikkeenään.

Erilliskriminalisointia suuremmaksi ongelmaksi koetaan se, että teot jäävät pimentoon.

– En näe syytä erilliskriminalisointiin. Nykyiset rikosnimikkeet ovat riittävän kattavia. Ongelmana on piilorikollisuus ja näytön hankkimisen vaikeus, jos myös pakotettu haluaa vaieta, sanoo rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta Uutissuomalaiselle.

Oikeusministeriön tuoreen selvityksen mukaan Suomessa tapahtuu vuosittain kymmeniä pakkoavioliittoja. Tarkkaa tietoa määrästä ei ole.

Kansainvälisen lain ja ihmisoikeuksien professori Martin Scheinin muistuttaa, että Euroopan neuvostossa laadittu Istanbulin sopimus edellyttää myös rikosoikeudellisia sanktioita sekä avioliittoon pakottamisesta että maasta toiseen houkuttelemisesta pakkoavioliiton tarkoituksessa.

– Minusta pitää ensin arvioida huolellisesti, kattavatko nykyiset rikosnimikkeet nämä teot. Jos uuteen erilliseen rikosnimikkeeseen päädytään, säännöksen pitää mielestäni olla tarkkaan rajattu ja huolellisesti kirjoitettu, hän sanoo Uutissuomalaisessa.

Pakkoavioliittoihin sovelletaan Suomessa nykyisin ihmiskauppaa tai pakottamista koskevaa lakia. Sellaisia tapauksia ei kuitenkaan ole, joissa ihmiskauppa- tai pakottamislakeja olisi sovellettu pakkoavioliittoihin.

Poimintoja videosisällöistämme

Oikeusministeriön selvityksen mukaan viranomaisilla ei ole riittäviä valmiuksia vastata pakkoavioliittoihin liittyviin oikeudellisiin haasteisiin. Esimerkiksi viranomaisyhteistyö takkuaa.

– Ottaisin esiin vihkijän rikosoikeudellisen vastuun: vihkijän tulee varmistaa, että molemmat osapuolet täysin vapaaehtoisesti solmivat avioliiton. Jos hän ei tätä tee tai peräti tietoisesti hyväksyy pakkoavioliiton, hän syyllistyy virkavelvollisuuksiensa loukkaamiseen, joka jo nykyisin on rikos, Scheinin sanoo.

Neljännes tai kolmannes länsimaissa esiin tulevista pakkoavioliitoista on lapsiavioliittoja.

– Avioliittolakia pitäisi ehkä muuttaa niin, että 18 vuoden alaikäraja tehdään ehdottomaksi tai ainakin että poikkeusluvalle säädetään oma alaikärajansa, esimerkiksi 17 vuotta, Scheinin aprikoi.

Tolvasen mukaan alaikäisten avioliitoissa myös lastensuojelutoimet ovat mahdollisia.

– Ja jos avioliittoon pakotettu on alle 16-vuotias, toteutuu myös lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tai törkeän seksuaalirikoksen tunnusmerkistö, hän toteaa.

Mainos