[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”muutospaineita-uskonnonopetuksessa” mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Opetusministeriössä on meneillään selvitys, voisivatko myös uskontokuntiin kuuluvat valita uskonnonopetuksen sijaan elämänkatsomustiedon opiskelun kouluissa.
Tällä hetkellä se ei ole mahdollista.
Opetusministeri Li Andersson (vas.) pitää myös tervetulleena virinnyttä keskustelua eri uskontojen opetuksen ja elämänkatsomustiedon yhdistämisestä kaikille yhteiseksi oppiaineeksi kouluissa.
Yhteinen oppiaine on herättänyt vilkasta keskustelua puolesta ja vastaan. Nykymallia puolustava Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo varoittaa blogissaan Sekavaa keskustelua uskonnonopetuksesta ja elämänkatsomustiedosta, että Ruotsissa vastaava muutos on johtanut siihen, että koululaisten tietotaso uskonnoista on romahtanut.
Norjassa taas yhteinen oppiaine on Keskitalon mukaan johtanut eri intressiryhmien välisiin jatkuviin kiistoihin oppiaineen sisällöstä.
Yhteisen oppiaineen kannattajat taas korostavat yhteiskunnan muuttumista aiempaa monikulttuurisemmaksi, oppilaiden yhdenvertaisuuden edistämistä sekä suvaitsevaisuutta.
”On järjetöntä, että jaamme nuoret yhä 2020-luvulla uskontokuntien mukaan uskontoa opetettaessa. Tarvitsemme nykyaikana enemmän yhteistyötä ja muiden ymmärrystä ja vähemmän ihmisten jaottelua ja lokerointia uskontokuntien ja muiden ominaisuuksien mukaan”, korostaa kokoomusnuorten puheenjohtaja Matias Pajula tiedotteessaan.
Kokoomusnuoret kannattaa kaikille yhteistä oppiainetta. Kokoomuksen eduskuntaryhmä ei ole tehnyt asiasta ryhmäpäätöstä, koska asia ei ole ajankohtainen eikä nykyinen hallituskaan ole sitä toistaiseksi ajamassa. Ajatus yhteisestä oppiaineesta jakaa myös kokoomuksen kansanedustajia.
Kokoomuksen puoluekokouksissa on hyväksytty ainakin Varsinais-Suomen Kokoomusnuorten aloite kaikille yhteisestä oppiaineesta vuonna 2010.
Nykypäivä kysyi sähköpostitse kolmelta kansanedustajalta, mitä he ajattelevat uskonnonopetuksen asemasta kouluissa.
1. Pitäisikö uskonnonopetus ja elämänkatsomustieto yhdistää kaikille yhteiseksi oppiaineeksi?
2. Entä mitä mieltä olet elämänkatsomustiedon opiskelun mahdollistamisesta myös uskontokuntiin kuuluville?
Sari Sarkomaa (kok.) kannattaa vallitsevaa linjaa ja korostaa, ettei uskonnonopetus ole nykyisin tunnustuksellista.
1. Mielestäni nykyinen perusta on toimiva. On tärkeää, että lapset ja nuoret oppivat erilaisista uskonnoista ja niiden eroavaisuuksista. Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opiskelu on osa yleissivistystä, tästä on pidettävä jatkossa kiinni.
On olennaista pitää uskonnonopetus peruskouluissa opetussuunnitelman mukaisena, ettei opetus siirry koulujen ulkopuolelle.
Oman uskonnon tunteminen on hyvin tärkeä osa yleissivistystä. Uskonnonopetus ei ole tunnustuksellista.
Suhtaudun avoimesti uudistuksiin, joilla edistetään jokaisen lapsen ja nuoren kasvamista täysipainoisiksi yhteiskunnan jäseniksi.
Sisällöissä on huomioitava riittävällä tavalla nykyisissä opetussuunnitelman perusteissa olevat oppiaineiden tavoitteet ja sisällöt.
2. On hyvä katsoa, onko aineiden yhteistyölle ja yhteisille tunneille tarvetta. Molempien aineiden opetusta on jatkuvasti kehitettävä. On tärkeää etsiä yhteisiä rajapintoja uskonnonopetuksen ja elämänkatsomustiedon opetuksessa.
Uskonnonopetuksen osalta vapaavalinta tarkoittaisi vapaata valintaa kaikkien uskonnollisten yhdyskuntien opetuksen osalta.
Juhana Vartiainen (kok.) yhdistäisi uskonnonopetuksen ja elämänkatsomustiedon, koska nuoret ovat avoimia erilaisuudelle.
1. Pidän ajatusta hyvänä, koska nuoret ovat kiinnostuneita maailmankatsomuksellisista asioista ja avoimia erilaisuudelle.
Tällainen opetus voitaisiin hyvällä tahdolla järjestää niin, että siinä olisi peräkkäin useita opettajia, sekä tunnustuksellisia että muita.
Lapset oppisivat erilaisuutta ja kaikille olisi tilaa.
2. Minusta kaikkien pitäisi voida valita, mitä itse haluavat opiskella.
Eeva-Johanna Eloranta (sd.) katsoo, että jakolinja uskonnonopetuksen ja elämänkatsomustiedon välillä on vanhentunut.
1. Kyllä. Tarvitsemme kaikille oppilaille yhteisen uskonto- ja katsomustiedon oppiaineen sekä peruskouluihin että lukioon. Tässä uskonto- ja katsomustiedon oppiaineessa käsiteltäisiin laajasti eri uskontoja, maailmankatsomuksia ja arvokasvatusta.
Nykytilanteessa luokan oppilaat hajoavat erilleen, vaikka näitä asioita olisi hyvä pohtia yhdessä. On tärkeää, että koulu tarjoaisi oppilaille mahdollisuuden ymmärtää niin omaa kuin muitakin uskontoja ja elämänkatsomuksia suhteessa toisiinsa.
Yhteinen oppiaine edistäisi myös opetuksen tasa-arvoisuutta ja yhdenvertaisuutta.
Vuoden 2003 uskonnonopetuslain uudistamisen yhteydessä tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta luovuttiin. Opetuksen sisältö on kuitenkin edelleen liiaksi oman uskonnon perusteissa.
Nykytilanteessa paineet opetettavien uskontojen määrän lisäämiseen kasvavat ja samalla ongelmat opettajien saatavuuden ja pätevyyden osalta vaikeutuvat.
2. Elämänkatsomustiedon (ET) avaaminen voi olla mediaseksikästä ja varmasti palvelisi yhdenvertaisuutta, mutta samalla se pirstaloisi ja betonisoisi entisestään koulun katsomusopetusta.
Tarvitaan yhteinen oppiaine, ei erillisiä oppiaineita.
ET:tä ei ole luotu kaikille tarkoitetuksi oppiaineeksi, vaan aineeksi, joka on tarkoitettu ei-uskontokuntaan kuuluville oppilaille. Näkemys uskonnoista ja erilaisista katsomuksista on viime vuosina muuttunut totaalisesti. Ne ovat huomattavasti liukuvampia ja päällekkäisempiä käsitteitä kuin aikaisemmin on ajateltu.
Uskonnon ja ET:n kahtiajako on syntynyt ihan erilaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa eikä se ole enää perusteltu.
Kaikki kansalaiset tarvitsevat perustiedot uskonnoista, mitä ET ei tarjoa. Meillä on 2030-luvulla arviolta jopa 400 000 muslimitaustaista.
Yleissivistävän koulun on annettava laajat valmiudet heidän kanssaan elämiseen. Tämä näkökulma ei ole esillä nykymuotoisessa ET:ssä.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]