Islam uskontona liittyy aivan olennaisesti jihadistiseen ideologiaan, eikä tämän seikan pitäisi olla kenellekään epäselvä, toteaa jihadismin tutkija Atte Kaleva.
Hänen artikkelinsa Jihadistinen terrorismi ja Suomi on osa ajatuspaja Toivon tuoretta Ulkopolitiikka nyt! Euro-Atlanttinen Suomi -julkaisua.
– Jihadistit pyrkivät aktiivisesti oikeuttamaan toimintansa islamilaisiin lähteisiin, Koraaniin ja hadith-kokoelmiin tallennettuun profeetta Muhammadin elämään perustuen ja toisaalta valikoivalla lukemisella tällainen oikeutus on löydettävissä, Atte Kaleva kirjoittaa.
Kalevan mukaan monet jihadistisiin terrorijärjestöihin liittyneistä tai ylipäätään globaalia jihad-liikettä sympatisoivista henkilöistä kokevat edustavansa islamia aidoimmillaan ja puolustavansa kaikkia muslimeita.
– Uskonto ei kuitenkaan yksinään riitä selittämään väkivaltaista radikalisoitumista islamistiseen ekstremismiin, muutenhan maailmassa olisi 1,6 miljardia terroristia. Uskonnollisuus on kuitenkin eräs tärkeimmistä yksilön radikalisoitumista motivoivista tekijöistä.
Jihadistinen ideologia tarjoaa siitä kiinnostuneille yksilöille vastaukset kahteen universaaliin tarpeeseen: merkityksellisyyteen ja johonkin kuulumiseen.
– Monet terroristijärjestöihin liittyneet nuoret muslimit ovat ennen radikalisoitumistaan eläneet hyvinkin maallistunutta elämää. Myös Yksilö voi kuitenkin myös yllättäen traumaattisten kokemusten tai yleisen näköalattomuuden seurauksena kokea elämänsä merkityksettömäksi ja oman olemassaolonsa
hyödyttömäksi, Kaleva toteaa.
– Tavallista on myös se, etteivät radikalisoitumassa olevat nuoret koe kuuluvansa oikein mihinkään arvokkaaseen yhteisöön, sillä muut muslimit voivat syyttää heitä liiallisesta integroitumisesta ja samaistumisesta kantaväestöön, jonka edustajat puolestaan näyttäytyvät torjuvina ja syrjivinä.
Syrjintää ja rasismia elämässään kokeneen muslimin kohdalla jihadistisen propagandan tarjoama sisältö voi tuntua hyvin voimaannuttavalta.
Atte Kalevan mielestä jihadistisen ideologian ja siitä johtuvan silmittömän väkivallan nujertamiseksi tarvitaan sekä kovia että pehmeitä keinoja.
– Ensinnäkin tarvitaan viranomaisten voimakkaita toimia. Terroristit tukijoineen on tunnistettava ja pidätettävä tai karkotettava maasta. Tässä uuden tiedustelulainsäädännön viranomaisille antamat työkalut ovat erityisen korostuneessa asemassa.
– Toiseksi, myös pehmeän linjan keinot on huomioitava. Viranomaisten pitää pystyä yhdessä kansalaisyhteiskunnan kanssa luomaan jihadisteille uskottavia ulospääsystrategioita: ihmiselle, joka ei halua enää jatkaa jihadistina ja haluaa irtautua väkivaltaisesta ideologiasta pitää luoda tosiasiallinen mahdollisuus lähteä.
Kaleva korostaa, että parannuksen tehneiden entisten jihadistien rehabilitoiminen takaisin suomalaisen yhteiskuntaan on ensiarvoisen tärkeää myös radikalisoitumisen ehkäisemisessä.
– Monet jihadistisesta ideologiasta kiinnostuneet muslimit elävät omassa kuplassaan, eivätkä halua kuunnella kantasuomalaisten auktoriteettien varoituksia. Entisten jihadistien kertomana sanoma jihadistisen propagandan valheellisuudesta menee perille huomattavasti paremmin.
Kalevan mukaan tärkeää olisi myös kitkeä jihadistinen ideologia muslimiyhteisöistä. Siinä ei onnistuta ilman muslimiyhteisöjen voimakasta tukea.
– Yhteisöjen ja erityisesti niiden johtajien on tehtävä käytännön arjessa selväksi, ettei ääri-islamistisella väkivallalla ole paikkaa suomalaisessa yhteiskunnassa.
– Pääosin näin tapahtuukin, mutta tarvittaessa arveluttavien yhteisöjen tai yksilöiden toimiin pitää suomalaisten muslimien uskaltaa puuttua myös yhteistyössä viranomaisten kanssa, ilman pelkoa leimaamisesta sen paremmin kantaväestön kuin muslimiyhteisöjen jäsenten taholta.