Tämä käy ilmi Kunnallisalan kehittämissäätiön tuoreessa tutkimuksessa Kuntademokratia kaksilla raiteilla. Tutkimuksen ovat tehneet YTT Tiina Rättilä ja YTT Jarmo Rinne Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulusta. Tutkimuksessa selvitettiin asukasliikkeiden ja -aktiivien kokemuksia vaikuttamisesta kunnalliseen päätöksentekoon.
Tutkimuksen mukaan asukasaktivismin taustalla on usein pettymys poliittisten päättäjien ja virkamiesten kykyyn vastata asukkaiden arjessaan kokemiin ongelmiin. Kokemusten mukaan kuntalaisia kyllä kuullaan lain määräämällä tavalla, mutta varsinaisessa päätöksenteossa asukkaiden tieto ja näkemykset sivuutetaan.
Silloin kun perinteistä kuntademokratiaa pidetään toimimattomana, asukasaktiivit keskittyvät tekemiseen ja vaikuttamiseen erilaisten kehittämisprojektien kautta. Asukasliikkeistä onkin tullut ihmisille tapa vaikuttaa itseään koskeviin asioihin.
Tutkimuksessa kysytään, mitä tapahtuu asukkaiden toiminta- ja vaikutusmahdollisuuksille uudessa aluehallintomallissa, jossa kuntien tehtäväkenttä kaventuu oleellisesti ja jossa merkittävistä suunnitelmista, hankkeista ja palveluista päätetään kaukana asukkaista maakuntatasolla.
Usko mennyt
Asukkaat ovat näkyvästi ottaneet itselleen aloitteen ympäristönsä ja yhteisönsä kehittämiseksi, ja uusia asukasliikkeitä syntyy koko ajan lisää.
– Tutkimuksestamme käy ilmi, että asukasaktiivit arvostavat kuntademokratiaa, mutta sen käytäntöjä ei pidetä enää ajanmukaisina. Aktiivit eivät usko virkamiesten ja päättäjien kykyyn tai tahtoon ratkaista heille tärkeitä ongelmia, vaan luottavat omaan asiantuntemukseensa ja paikalliseen kokemustietoonsa, Rättilä ja Rinne toteavat.
– Tulkitsemme tämän merkiksi jo pidempään jatkuneesta trendistä, jossa virallinen politiikka mutkistuu ja menettää luottamustaan kansalaisten silmissä. Vastaavasti kansalaisten omat toimintamuodot eri tasoilla ja tavoilla yleistyvät ja tulevat yhä tärkeämmiksi, he arvioivat.
Kaksilla raiteilla mennään
Kun asukasaktivismia tulkitaan demokratian näkökulmasta, voidaan tutkijoiden mukaan päätellä, että suomalainen kuntademokratia kulkee tällä hetkellä kaksilla raiteilla.
Rättilän ja Rinteen mukaan asukasaktiivien ja kuntapolitiikan raiteet ovat välillä hyvinkin kaukana toisistaan.
– Paikallinen aktivismi etsii toiminnalleen autonomisia muotoja, ja asukasaktiivit tekevät itse, mitä voivat arkisten ongelmien ratkaisemiseksi välittämättä joskus lainkaan siitä, mitä hallinnossa heidän toiminnastaan ajatellaan.
Kuntapolitiikan raiteet puolestaan noudattavat omaa väyläänsä, joka on lakisääteisten tehtävien, kuntatalouden välttämättömyyksien ja byrokraattisten käytäntöjen sanelemaa.
– Valtuutettujen kyky edustaa asukkaiden tarpeita ja toiveita on heikentynyt, mikä on synnyttänyt tarvetta vaihtoehtoisille, epävirallisille edustajille ja edustamiskäytännöille.
Rättilä ja Rinne katsovat, että demokratian näkökulmasta voidaan tietenkin kysyä, onko asukasaktiivien toiminta oikeutettua?
– Aktiivit eivät itse koe toimintansa oikeutusta ongelmaksi. Ennemminkin ongelmat ovat heille käytännöllisiä ja liittyvät esimerkiksi siihen, saadaanko toimintaan mukaan uusia ihmisiä ja löytyykö projektien toteuttamiseen resursseja.
Kun asukasaktivismia verrataan viralliseen vaaleihin perustuvaan kuntademokratiaan, sen vastuunalaisuutta ja legitimiteettiä voidaan Rättilän ja Rinteen mielestä pitää pulmana.
– Toisaalta asukasaktivismi tulee lähelle yleisesti hyväksyttyjä demokratian perusideaaleja, toiminnan avoimuutta ja kaikkien mahdollisuutta osallistua. Sitä voidaan pitää jollakin tapaa ”protodemokraattisena politiikkana”, koska se nousee suoraan asukkaiden keskuudesta, reagoi heidän omiin ongelmiinsa ja tavoittelee yhteistyötä toisten asukkaiden kanssa.
Tutkijoiden mielestä asukasaktivismi tarjoaa kiintoisia näkymiä vaihtoehtoisesta kunnasta, jossa keskiössä voisivat kuntaorganisaation ammattimaisen pyörittämisen sijaan olla asukaskeskeinen, aiempaa selvästi autonomisempi ja yhteisöllisempi elämänmuoto, jossa korostuvat asumisen viihtyvyys ja turvallisuus, sosiaalinen pääoma ja yhteinen identiteetti.
Maakuntahallinto vie yhä kauemmaksi
Rättilä ja Rinne toteavat, että tutkimustulokset antavat aihetta kysyä kriittisesti, mitä tapahtuu asukkaiden toiminta- ja vaikutusmahdollisuuksille uudessa aluehallintomallissa, jossa kuntien tehtäväkenttä kaventuu oleellisesti, ja jossa merkittävistä suunnitelmista, hankkeista ja palveluista päätetään kaukana asukkaista maakuntatasolla?
– Maakuntavaltuustot on tarkoitus valita vaaleilla, mutta miten todellinen, vaikuttava lähidemokratia taataan vaalien välillä? Pelkkä vaaliosallistuminen ei riitä takaamaan uuden järjestelmän legitimiteettiä, varsinkin kun tiedossa on, että vaaliosallistumisen merkitys on jatkuvasti vähentynyt, he sanovat.
Rättilä ja Rinne huomauttavat, että toistaiseksi tästä historiallisen tärkeästä kysymyksestä on keskusteltu julkisuudessa hyvin niukalti.
– Uudistuksesta on tullut puolueiden välinen kiistakapula, ja se, mitä kuntalaiset ja asukkaat asiasta ajattelevat, on sivuutettu valmistelussa täysin. Jos tähän ei tule muutosta, asukkaiden ja hallinnon demokratiaraiteet jatkavat etääntymistään ja trendi kohti yhä autonomisempia, itseään valtaistamaan pyrkiviä asukasyhteisöjä vahvistuu edelleen, tutkijat ennustavat.
Peiliin katsomisen paikka
Nyt sekä kuntapäättäjillä että demokratian tutkijoilla on Rättilän ja Rinteen mielestä peiliin katsomisen paikka siinä, miten paikallinen asukasaktivismi otetaan huomioon.
Tutkimuksen perusteella he väittävät, että edessä on ajattelutavan muutos. Rättilä ja Rinne kehottavat, että päätöksentekijät miettivät uudelleen käsityksensä siitä, keitä he itse asiassa edustavat, millä osaamisella, millaisissa asioissa ja milloin. Edustaminen ei enää ole poliitikoiden yksinoikeus.
Niin ikään asukkaiden oma asiantuntemus ja paikallinen kokemustieto on hyväksyttävä legitiimiksi osaksi päätösten valmistelua.
– Paikallista asukastoimintaa ei voi enää nähdä vain virallisen politiikan ja politikoinnin täydentäjänä ja pikku apulaisena, jolle voidaan sysätä harmittomia julkisen hallinnon töitä.
Rättilän ja Rinteen mielestä virallisen politiikan ja yksittäisten poliitikkojen on tunnustettava, että vilkas moniarvoinen ja -muotoinen asukas- ja kansalaisaktivismi on oleellinen osa avointa ja hyvin toimivaa yhteiskuntaa.
Tutkijat myös varoittavat, ettei kaikkea päätöksentekoa kritikoivaa toimintaa pidetä turhanaikaisena ja kehityksen vastaisena kitinänä ja häiriköintinä.
– Demokratiassa tulee aina olla tilaa kritiikille ja vaihtoehdoille, Rättilä ja Rinne muistuttavat tutkimuksessaan (.pdf-tiedosto).