Viime kuukausina ei ole mennyt yhtäkään asiakastapaamista, etteikö joku kysy, milloin inflaatio kiihtyy, sanoo Nordean pääekonomisti Tuuli Koivu. Mitä iäkkäämpi kysyjä, sitä suurempi on huoli hintojen noususta, koska moni muistaa vielä 1970-luvun hurjat inflaatioluvut.
Asiakkaita Koivu tapaa tätä nykyä vain videolinkin välityksellä. Yleensä hänen viestinsä on rauhoittava.
– Osa sijoittajista on pelännyt viime kesästä lähtien, koska elvytystoimet ovat olleet hurjia. Edelleen on euroalueella kuitenkin kohtuullisen vähän mustaa valkoisella siitä, että inflaatio todella kiihtyisi pidemmällä aikavälillä, Koivu arvioi.
Tosin hän lisää, että epävarmuudet ovat suuret. Finanssikriisin jälkeen inflaatio, siis hintojen nousu, ei elvytyksestä huolimatta käynnistynyt kunnolla koko viime vuosikymmenellä, vaikka sitä koko ajan odotettiin. Syytä tähän ei kunnolla tiedetä. Selitystä voi hakea siitä, että yritykset ovat nostaneet hintoja jähmeästi, vaikka palkat ovat nousseet ja muusta talouden jähmeydestä, mutta koko totuutta se tuskin kertoo.
Koivu ennustaa, että tänä vuonna inflaatio varmasti kiihtyy, mutta ensi vuoden ennustaminen on vaikeampaa. Ekonomistien näkemykset eroavat valtavasti, hän sanoo.
– Uskottavasti voi kertoa, että nyt toipuminen on erilaista kuin viimeksi, mutta yhtä todennäköinen on se kertomus, että palataan vanhaan. Ihmiset ovat euroalueella tottuneet matalaan inflaatioon, joka on paljolti itseään ruokkiva voima.
Samoilla linjoilla on Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ennustepäällikkö Markku Lehmus. Hän sanoo, että inflaatio kiihtyy sekä euroalueella että Yhdysvalloissa jo tänä keväänä, koska viime vuoden vertailutaso jää poikkeuksellisen matalaksi etenkin halvan öljyn takia. Saksassa hintoja nostaa muun muassa alv-alennuksen loppuminen, hän sanoo. Nousu jäänee lyhyeksi.
– Pysyvämpi inflaation nousu on epätodennäköistä lyhyellä aikavälillä, erityisesti euroalueella, Lehmus toteaa.
Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ennustaa, että inflaatio on euroalueella tänä vuonna 1,4 prosenttia, ja Euroopan keskuspankin EKP:n luku on 1,5 prosenttia. Lehmus sanoo, että korkeampiakin ennusteita on nähty, ja niiden mukaan inflaatio voisi nousta jopa 1,7 prosenttiin. Yhdysvalloissa ennusteet liikkuvat yli 2 prosentissa.
Suomessa inflaatio oli Tilastokeskuksen mukaan helmikuussa 0,9 prosenttia ja maaliskuussa 1,3 prosenttia. Siihen vaikutti ennen kaikkea bensan ja dieselin viimeaikainen hinnannousu. Lehmus muistuttaa, ettei kannata katsoa vain yhden kuukauden lukua, koska se saattaa vaihdella paljonkin etenkin epävarmoina korona-aikoina, vaan pitkän aikavälin kehitystä.
– ”Aidot” hintapaineet näkyvät paremmin pohjainflaatiossa, josta on puhdistettu energian ja prosessoimattoman ruoan hintojen muutosten vaikutus.
Yhdysvalloissa keskuspankki muutti tavoitettaan
EKP:n mukaan hintavakaus vallitsee silloin, kun inflaatio pysyy alle kahdessa prosentissa mutta silti lähellä sitä. Viimeksi raja on vuositasolla ylittynyt yhdeksän vuotta sitten. Yhdysvaltain keskuspankin tavoite on ollut samansisältöinen, mutta sen uusi strategia on, että inflaation tulee olla ”keskimäärin” kaksi prosenttia. Lehmus tulkitsee, että väliaikaisesti tavoitteesta voidaan poiketa ylöspäin.
Koivu sanoo, että tilanne näyttää ”toiveikkaalta”, koska nouseva inflaatio kertoo myös talouden toimeliaisuudesta. Tässä Yhdysvallat on edellä euroaluetta: elvytystoimet ovat suurempia, rokottaminen etenee nopeammin ja talouskasvu alkaa nopeammin.
– Yhdysvalloissa elvytettiin viime vuonna melkein tuplasti verrattuna euroalueeseen, ja tänä vuonna sama toistuu. Viime vuonna kotitalouksien tulot nousivat siellä nimellisesti jopa seitsemän prosenttia. Suhteessa talouskehitykseen se on valtava nousu, Koivu sanoo.
Inflaatio voisi kiihtyä sen vuoksi, että useimmat kotitaloudet ovat yli vuoden joutuneet patoamaan kulutustaan, ja kun elämä taas alkaa uudelleen, he alkavat käyttää säästöön jääneitä varojaan.
Erityisesti Yhdysvalloissa ilmiö näyttää todennäköiseltä, koska siellä pankkitilit pullistelevat elvytyksen ansiosta. Koivu kertoo, että ylimääräistä rahaa on amerikkalaistileillä jopa 10:tä prosenttia bruttokansantuotteesta vastaava summa.
– Se jos lähtee liikkeelle, talouden toipuminen on tosi nopeaa.
Euroalueella sama ilmiö on paljon vaatimattomampi. Pankkitileillä on ehkä viittä prosenttia bkt:sta vastaava summa, eikä sen liikkeellelähtö aiheuta samanlaista buumia kuin Yhdysvalloissa ehkä nähdään. Seuraus on, että Yhdysvalloissa on korkeampi inflaatio, mutta niin on myös talouskasvu.
– Inflaatiota edeltää talouden aktiviteetin nousu, tiivistää Helsingin yliopiston makrotaloustieteen professori Antti Ripatti.
Ja vaikka Yhdysvallat ja euroalue ovat keskenään läheisiä taloudellisesti ja kulttuurisesti, inflaatio ei välity mekaanisesti maasta toiseen.
– Maiden väliset inflaatioerot heijastuvat valuuttakurssissa. Inflaatioero euroalueen ja Yhdysvaltain välillä heijastaa pääosin eroa talouden aktiviteetissa, Ripatti toteaa.
Hänen mukaansa inflaatio johtuu lopulta siitä, millaista rahapolitiikkaa harjoitetaan. Tilapäisesti inflaatio voi kiihtyä, jos vaikkapa palkat, sotu-maksut tai raaka-aineiden hinnat nousevat, mutta rahapolitiikka ratkaisee, seuraako yleinen hintatason nousu.
– Yleensä keskuspankki pyrkii reagoimaan inflaatioon etupainotteisesti. Tämä johtuu siitä, että koron muutosten vaikutukset heijastuvat talouteen viiveellä.
[rev_slider slidertitle=”inflaatio2021-02″ alias=”inflaatio2021-02″]
Valtioilla ei välitöntä vaaraa
Korkojen nousu onkin seuraava pelkojen aihe, jos inflaatio lähtee käyntiin. Valtiot ovat velkaantuneet ennen koronaa ja sen aikana, joten pienikin korkojen nousu nostaa velanhoitokuluja merkittävästi.
Ripatti muistuttaa, että valtion lainojen korot koostuvat paitsi inflaatio-odotuksista, myös reaalikorkojen tasosta ja valtion kyvystä hoitaa lainojaan. Kun jokin näistä osatekijöistä nousee, nousee myös korko. Todennäköisimmin voivat muuttua inflaatio-odotukset.
– Näin olleen lainakorot voivat lähitulevaisuudessa nousta, jos talouden aktiviteetissa on positiivisia yllätyksiä.
Hän muistuttaa, että merkittävä osa valtion velasta on pitkäaikaista. Lainanhoitokulut nousevat hitaasti sen mukaan, miten erääntyvien lainojen tilalle otetaan uutta velkaa.
Koivukin sanoo, että kuluu pitkä aika, ennen kuin korkeat korot uivat velanhoitomenoihin. Euroalueella suurempi huoli on, että heikot jäsenmaat eivät pääse mukaan orastavaan kasvuun.
– Iso huolenaihe on, lähtevätkö taloudet yhtä aikaa liikkeelle. Voi olla, että kasvu käynnistyy vain vahvoissa jäsenmaissa.
Lehmus ennustaa, että EKP nostaa ohjauskorkoa aikaisintaan vuonna 2024, eikä sekään ole varmaa. Rahapolitiikan kiristäminen aloitetaan joka tapauksessa sillä, että keskuspankki vähentää arvopapereiden ostamista markkinoilta. Sehän on ollut tärkeä elvytyskeino finanssikriisin jälkeen.
– Pankkikorot pysynevät matalina vielä vuosia, mutta niiden kohoamiseen on hyvä alkaa valmistautua.