Yhdysvaltain kumppanien pitäisi tutkija Leo Michelin mielestä olla huolissaan.
– Presidentti Donald Trumpin hallinto ei arvota ulkopolitiikassaan korkealle ”pehmeää valtaa” tähän mennessä nähtyjen lausuntojen ja tekojen perusteella, Michel arvioi Ulkopoliittisen instituutin tuoreessa FIIA Commentissa.
Pehmeä valta viittaa valtion kykyyn saavuttaa kansainvälispoliittisia tavoitteitaan siten, että muut valtiot haluavat seurata sitä tai ovat suostuvaisia vallankäytön päämäärille. Sen vastakohtana on kova tai pakottava valta.
Esimerkkejä Trumpin hallinnon lähestymistavasta ovat Michelin mukaan muun muassa presidentin uhkakuvia täynnä ollut virkaanastujaispuhe sekä myöhemmin twiiteissä ja puheissa esitetyt perättömät väitteet ja hyökkäykset.
Rohkaisevia eivät tutkijan mielestä myöskään ole ensimmäiset merkit kansallisesta turvallisuusstrategiasta, joka Valkoisen talon on annettava kongressille. Michel muistuttaa, että Trumpin kansallisen turvallisuuden neuvonantaja H.R. McMaster ja talouspoliittinen neuvonantaja Gary Cohn ovat ylistäneet presidentin näkemystä maailmasta kilpailuareenana.
Myös hallinnon ensimmäiset teot osoittavat Michelin mukaan pehmeän vallan halveksuntaa. Tällaisia tekoja ovat esimerkiksi olleet useiden muslimienemmistöisten maiden kansalaisten maahantulokielto, vetäytyminen Pariisin ilmastosopimuksesta ja ulkoministeriön sekä kehitysyhteistyöviraston budjettileikkaukset.
– Hallinnon puhetapa tai toiminta eivät saa osakseen ihailua Yhdysvaltain liittolaisilta, kumppaneilta ja muilta, jotka uskovat liberaaliin maailmanjärjestykseen, Michel toteaa.
Yhdysvaltain pehmeän vallan julistaminen kuolleeksi on kuitenkin hänen mukaansa ennenaikaista, sillä puolustusministeri James Mattis on äänekäs pehmeän vallan puolestapuhuja.
– Hallinnon nykyinen lähestymistapa on kuitenkin riskialtis. Parhaimmillaankin se hidastaa elintason nousua osassa maailmaa ja viivästyttää vastuullisten hallintojen juurtumista. Pahimmallaan se voisi avata uusia väyliä vaarallisille valtiollisille ja ei-valtiollisille toimijoille, jotka voivat käyttää hyväksi nationalistisia, uskonnollisia ja etnisiä jännitteitä tavalla, joka uhkaa Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten intressejä, Michel kirjoittaa.
Hän painottaa lisäksi, että kumpikin näistä skenaarioista levittää kuvaa Washingtonista itsekeskeisenä ja röyhkeänä, mikä vaikeuttaa Yhdysvaltojen tukijoiden löytymistä kovan vallan tehtäviin, joita väistämättä tulee jossakin vaiheessa.