Washington Postin ansioitunut toimittaja, kolme kertaa Pulitzer -palkintoehdokkaana ollut Craig Whitlock käsittelee teoksessaan Afganistanin sotaa 20 vuoden ajanjaksolta. Tuona aikana Afganistanissa palveli yli 775[nbsp]000 amerikkalaissotilasta. Heistä yli 2[nbsp]300 kaatui ja 21[nbsp]000 haavoittui.
Alun perin tavoitteena oli välttää Vietnamin sodan kaltaista tilannetta ja poistaa joukot mahdollisimman nopeasti. Tämä tavoite jäi haaveeksi, Afganistanin sota kesti vuoteen 2021 saakka, jolloin yhdysvaltalaisjoukot vetäytyivät.
Syyskuun 11. päivän 2001 terrori-iskujen kostaminen johti siihen, että Yhdysvallat liittolaisineen kaatoi Talebanin johtaman Kabulin hallituksen alle kuudessa viikossa sekä tappoi tai vangitsi satoja al-Qaidan taistelijoita. Monet terroristijärjestön johtajat, joukossa Osama bin Laden onnistuivat kuitenkin piiloutumaan. Afganistaniin muodostettiin uusi hallinto Hamid Karzain johdolla.
Vuodesta 2001 vuoteen 2020 Washington käytti Afganistanin valtionrakentamiseen valtavasti varoja. Jälleenrakennukseen, avustusohjelmiin ja Afganistanin turvallisuusjoukkoihin osoitettiin 143 miljardia dollaria. Kun otetaan huomioon inflaatio, se oli enemmän kuin mitä Yhdysvallat käytti Länsi-Euroopassa Marshall-apuun toisen maailmansodan jälkeen.
Toisin kuin Marshall-apu, Afganistanissa projekti epäonnistui alusta lähtien. Rauhan ja vakauden sijasta USA rakensi tahattomasti Afganistaniin korruptoituneen, toimimattoman hallituksen, jonka selviytyminen riippui täysin Yhdysvaltain sotilaallisesta voimasta.
USA:n joukkojen määrä pyrittiin aluksi pitämään mahdollisimman pienenä, mutta erilaisten strategisten muutosten seurauksena yhdysvaltalaissotilaita oli alueella enimmillään noin 100[nbsp]000.
Toivonkipinä sodan loppumista ilmaantui vuonna 2011, jolloin Osama Bin Laden saatiin kiinni ja surmattua. Presidentti Barack Obama ilmoittikin joukkojen asteittaisesta vähentämisestä. Vuonna 2013 Yhdysvaltain joukkojen määrä Afganistanissa putosi alle 50[nbsp]000 sotilaaseen.
Afganistanin armeijalla ja poliisilla oli suuria vaikeuksia täyttää amerikkalaisten jättämää tyhjiötä. Taleban kasvatti joukkojensa määrää ja tuntuvasti levittäytyi uusille alueille. Talebanin johto saattoi rauhallisesti vain odottaa lopullista voittoaan.
Epäonnistumisia toisensa jälkeen
Vakava virhe oli yritys rakentaa Afganistanin armeijasta Yhdysvaltain armeijan kopio sääntöineen ja tapoineen huolimatta valtavista kulttuuri- ja tietämyseroista.
Arviolta 80–90 prosenttia afgaanialokkaista ei osannut lukea eikä kirjoittaa. Silti amerikkalaiset odottivat, että he ymmärtäisivät PowerPoint-esityksiä ja oppisivat käyttämään monimutkaisia asejärjestelmiä.
Yhdysvaltalaiset kouluttajat huomasivat, etteivät sotilaat aina tähdänneet huolellisesti, vaan toimivat ”räiski ja rukoile” -menetelmällä. Taisteluissa afganistanilaissotilaat tuhlasivat usein kaikki patruunansa tappamatta ketään, jolloin amerikkalaissotilaiden piti tulla avuksi.
Kentällä toimintaa vaikeuttivat useat toimijat ja komentoketjut. Monesti Yhdysvaltain ja Naton sotilaat, CIA, erikoisjoukot, Afganistanin armeija, Afganistanin poliisi, neuvonantajat ja kouluttajat toimivat ristiriitaisesti.
Tilanne alkoi muistuttaa yhä enemmän Vietnamia. Yhdysvaltain asevoimat oli juuttunut sodan hetteikköön, mutta kenraalit eivät halunneet myöntää sitä julkisesti.
Kasvavista ongelmista huolimatta virallisen linjan mukaan edistystä tapahtui koko ajan. Kenraalit käyttivät tiheästi termejä hidas voitto, edistyminen ja käännekohta. Whitlock toteaa, että kenraalien ja hallinnon edustajien höttöpuheen ja kenttätason lannistavien tosiasioiden välisiltä ristiriidoilta oli yhä vaikeampi ummistaa silmänsä.
Huumesota
Whitlockin mukaan Afganistanin kaikista epäonnistumisista sota oopiumia vastaan oli yksi säälittävimmistä. Afganistanilainen unikko, josta uutettavasta oopiumista tehdään heroiinia, oli hallinnut globaaleja huumemarkkinoita vuosien ajan.
Kahden vuosikymmenen aikana Yhdysvallat käytti miljardeja dollareita kaikenlaisiin ohjelmiin, joilla yritettiin estää Afganistania toimittamasta maailmalle heroiinia. Yksikään toimenpide ei toiminut, vaan ne vain pahensivat tilannetta.
Vuonna 2017 aloitettiin operaatio Rautamyrsky. Se oli sarja Yhdysvaltain ilmavoimien kaikkein voimakkaimpien sotakoneiden ilmahyökkäyksiä ja pääkohteena olivat oopiumin jalostuslaboratoriot, jotka tuottivat Talebanille Yhdysvaltain mukaan satojen miljoonien dollarin huumetulot.
Raskaat pommikoneet pudottivat jopa 900 kilon painoisia pommeja kohteisiin. Lisäksi F-22 Raptor-hävittäjät jauhoivat kohteitaan satelliittiohjatuilla pommeilla. Operaatio Rautamyrsky hiipui 200 ilmaiskun jälkeen, koska monien kohteiden huomattiin olleen hylättyjä, savesta tehtyjä rakennelmia. Pentagon päätti, että primitiivisten kohteiden räjäyttäminen niin tuhoisilla aseilla oli liioittelua ja resurssien tuhlausta.
Craig Whitlock: Afganistanin sota – Pentagonin salaiset paperit. Alkuteos: The Afghanistan Papers: A Secret History of the War. 434 sivua. Docendo Oy.
JARKKO KEMPPI