Suhteita Yhdysvaltoihin ja Ruotsiin on tiivistettävä etenkin turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Yhteistyön tavoitteeksi on asetettava kyky toimia yhdessä kriisitilanteissa.
Näin todetaan ajatuspaja Toivon tuoreessa Ulkopolitiikka nyt! Euro-Atlanttinen Suomi -julkaisun toimenpide-ehdotuksissa. Julkaisu on kokoelma ansioituneiden tutkijoiden, asiantuntijoiden ja vaikuttajien puheenvuoroja Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä kansainvälisen politiikan ajankohtaisista teemoista.
Suomen, Ruotsin, ja Yhdysvaltain kolmikantayhteistyön tahti on kiihtynyt vuodesta 2014 lähtien. Toukokuussa 2018 maat solmivat Washingtonissa niin sanotun aiejulistuksen, jossa osapuolet ilmoittivat halustaan tiivistää puolustusyhteistyötä, jonka lisäksi se täydentää ja kokoaa yhteen aikaisemmin sovittuja asiakokonaisuuksia.
Yhteistyön avulla voidaan esimerkiksi varmistaa, ettei synny päällekkäisyyksiä tai kilpailutilanteita kansainvälisessä harjoitus- ja muussa koulutustoiminnassa.
Osapuolten välistä yhteistyötä on tehty aiemminkin. Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanevan (kok.) mukaan asiakirja on joka tapauksessa merkittävä ja ainutlaatuinen edistysaskel Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltain puolustusyhteistyössä.
USA:n vastavoima
Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola korostaa, että Suomen ja Yhdysvaltain läheinen puolustusyhteistyö on molempien maiden etujen mukaista.
Suomen kylmän sodan jälkeinen puolustuspolitiikka on perustunut pääosin kyvykkäälle itsenäiselle puolustukselle sekä tätä tukeville kumppanuuksille ja niiden verkostoille.
– Tässä verkostopainotteisessa puolustusratkaisussa erityisesti Yhdysvallat on keskeinen tukipilari sekä itsenäisenä toimijana että Naton kautta, Mika Aaltola kirjoittaa.
Aaltolan mukaan Yhdysvallat muodostaa potentiaalisen vastavoiman Venäjän mahdolliselle uhalle Suomen alueeseen tai Itämeren keskeisiin huoltovarmuusyhteyksiin.
Viime vuosien kansainvälisen politiikan tapahtumat ovat tuoneet Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan muutosten tuulia. Venäjän laiton Krimin itseensä liittäminen sekä aktiiviset sotatoimet Itä-Ukrainassa vuodesta 2014 järkyttivät turvallisuudentunnetta myös Pohjois-Euroopassa.
Suomen aluepuolustus on sekä itsenäisistä kyvykkyyksistä että ulkoisista kumppanuuksista koostuva turvallisuusyhtälö. Aaltolan mielestä Suomen nykyisen puolustus-, turvallisuus- ja ulkopolitiikan ydin on näiden kahden tekijän jännitteisyyden hallitsemisessa.
– Keskeisessä asemassa ovat materiaaliset resurssit sekä esimerkiksi suomalaisten huomattavan korkea maanpuolustustahto.
Aaltolan mukaan toinen tekijä yhtälössä on tälle omaehtoisuudelle osittain vastakkainen.
– Viime kädessä yhdelläkään valtiolla ei voi olla hallussaan sellaisia resursseja, joilla olisi mahdollista ylläpitää kestävällä tavalla riittäviä puolustuskyvykkyyksiä.
– Tarkasteltaessa Suomen huoltovarmuusvaltimoita on ilmeistä, miten maamme kannalta keskeisiä kansallisia kohtalonkysymyksiä sijaitsee kaukana Suomen rajojen ulkopuolella.
Aaltola korostaa eteläisen Itämeren meriyhteyksien olevan kriittisiä Suomen selviytymiselle, jolloin kansallisia intressejä turvatakseen Suomi ei mahdollisissa kriisiskenaarioissa voisi vain omiin resursseihinsa nojautuen synnyttää sellaisia kyvykkyyksiä, jotka riittäisivät sotilaalliseen maanpuolustukseen.
Hänen mielestään intressipohjaisuuden periaate pätee molempiin suuntiin. Yhdysvaltain turvallisuuspoliittisten sitoumusten kannalta läheinen puolustusyhteistyö Suomen kanssa on sen etujen mukaista.
– Ensinnäkin Yhdysvaltain intressit Baltian maiden ja Pohjoismaiden alueelle ovat historiallisen korkealla johtuen Baltian maiden ja Puolan Nato-jäsenyydestä.
– Toiseksi Yhdysvaltain kyky ylläpitää Baltian maiden puolusta on paljolti kiinni Suomen ja Ruotsin kyvystä ylläpitää omaa alueellista puolustustaan ja ehkäistä Baltian maiden haavoittuvuuksien toteutumista. Suomen ja Yhdysvaltain yhteistyössä on siten selkeitä transaktionaalisia elementtejä.
Puolustuspoliittinen sopimus
Ilkka Kanervan mielestä Suomi ja Ruotsi voisivat lähitulevaisuudessa tehostaa puolustusyhteistyötään harjoitustoiminnan lisäksi poliittisella tasolla. Vuosina 2016–2018 Suomi on solminut puolustuspoliittisia aiesopimuksia lukuisten kumppanimaidensa kanssa, kuten Saksan, Iso-Britannian ja Yhdysvaltain kanssa.
Vastaavanlainen aiesopimus tai haluttaessa syvempikin puolustuspoliittinen sopimus voisi Kanervan mielestä olla eräs kehityssuunta Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyölle.
– Ruotsi-yhteistyö on eräs Suomen puolustuspolitiikan tärkeimmistä kulmakivistä, Kaneva kirjoittaa.
Suomen ja Ruotsin välisen puolustusyhteistyön tärkein tehtävä on tuoda vakautta Itämeren alueelle sekä hillitä jännitteiden eskaloitumista. Pohjimmiltaan kyseessä on rauhaan tähtäävästä toiminnasta.
Alueellisen vakauden ylläpitäminen edellyttää sitä, että Suomi-Ruotsi-yhteistyö mahdollistaa maiden välisen yhteistoiminnan sekä rauhanaikoina että tarvittaessa kriisitilanteessa.
Kanervan mukaan Viime vuosina toteutettu puolustuspoliittisen yhteistyön lisääminen Ruotsin kanssa on ollut poikkeuksellisen kokonaisvaltaista ja ripeää.
Viime vuosien kansainvälisen politiikan tapahtumat ovat tuoneet Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan muutosten tuulia. Venäjän laiton Krimin itseensä liittäminen sekä aktiiviset sotatoimet Itä-Ukrainassa vuodesta 2014 järkyttivät turvallisuudentunnetta myös Pohjois-Euroopassa.
– Suomi on aktivoitunut turvallisuuspolitiikassaan ja pyrkinyt omilla toimillaan yhtäaikaisesti luomaan vakautta sekä pitämään huolen siitä, että puolustuspolitiikkamme vastaa nykypäivän uhkia ja haasteita, Kanerva toteaa.
Sekä Suomessa että Ruotsissa on viime vuosien aikana tehostettu puolustuksen valmiutta ja samalla sodanajan joukkojen määriä on nostettu. Ruotsissa on puolestaan päätetty lisäyksistä puolustusmäärärahoihin ja puolustusvoimien kykyjen lisäämisestä sekä asevelvollisuuden rajatusta palauttamisesta.
Tiivistyvä puolustusyhteistyö tähtää puolustuksellisten synergioiden löytämiseen maa-, meri- ja ilmavoimien välillä sekä myös kasvamassa määrin tilannekuvayhteistyön alalla. Huomattavia edistyksen muotoja ovat Suomen osallistuminen Ruotsin Aurora 17 -sotaharjoitukseen sekä Suomessa järjestetty ilmavoimien yhteisharjoitus Ruska 17.
– Suomi-Ruotsi-puolustusyhteistyöllä pyritään tavoittamaan laajempia kumppanuuksia Itämeren alueen turvallisuuden lisäämiseksi. Tästä näkyvimpiä esimerkkejä on Suomen uusi lainsäädäntö puolustusvoimien kansainvälisestä avunannosta, jonka esimerkkiä nyt myös Ruotsissa ollaan seuraamassa, Kanerva huomauttaa.