Yhdysvaltojen sekasortoinen vetäytyminen Afganistanista saatetaan ex-suurlähettiläs William Courtneyn mukaan nähdä Kremlissä presidentti Joe Bidenin hallinnon tappiona ja mahdollisuutena, joka Venäjän kannattaa käyttää hyväksi.
Kun presidentti John F. Kennedyn valtuuttama USA:n operaatio kommunistijohtaja Fidel Castron kukistamiseksi oli vuonna 1961 päätynyt surkeaan epäonnistumiseen, Neuvostoliiton johto sai kimmokkeen sijoittaa ydinaseitaan Kuubaan, amerikkalaisen ajatushautomo Randin tutkijana nykyisin toimiva Courtney muistuttaa. Hankkeen paljastuminen suisti maailman hetkessä ydinsodan partaalle.
Samankaltainen asetelma toistui Courtneyn mukaan sen jälkeen, kun 58 000 sotilastaan kaatuneina menettänyt USA oli vetäytynyt Vietnamista vuonna 1973. Neuvostoliitto koki jälleen tilaisuutensa koittaneen ja antoi tukensa marxilaiselle vallankaappaukselle Angolassa, asettui tukemaan Etiopiaa sodassa Somaliaa vastaan ja hyökkäsi vuonna 1979 Afganistaniin.
Nyt ollaan hänen mukaansa jälleen tilanteessa, jossa Moskova – tällä kertaa Vladimir Putinin johdolla – saattaa tuntea houkutusta geopoliittiseen riskinottoon.
– Venäjän johtajat voivat pitää kyseenalaisena, tuleeko Yhdysvallat pitämään kiinni korkeista panostuksistaan puolustukseen, vaikka USA onkin keskittänyt huomionsa suurvaltakilpailuun, Courtney kirjoittaa The Hill -lehdessä.
– Kreml saattaa myös toivoa, että USA perääntyy joukkojensa sijoittamisesta Naton itäiselle sivustalle tai sotilasavustaan Ukrainalle, hän toteaa.
Putinin hallinto voi hänen mukaansa niin ikään laskelmoida, että Yhdysvaltojen kokee läsnäolonsa koko Lähi-idän alueella painolastiksi, johon sen hupenevat voimavarat eivät enää riitä.
Kremlin olisi Courtneyn mukaan kuitenkin hyvä muistaa, että toisin kuin Vietnamin sodan jälkeen, nyt puolustusmenojen kasvattamista tukevat USA:ssa niin republikaanit kuin demokraatit. Myöskään joukkojen vähentäminen Euroopasta ei ole nykytilanteessa todennäköistä, vaan Venäjän ja Valko-Venäjän muodostama uhka voi päinvastoin johtaa niiden lisäämiseen entisestään.
Lähi-idässäkin amerikkalaisjoukkojen läsnäolo säilyy hänen mukaansa mitä ilmeisimmin vahvana muun muassa Iranin vaikutusvallan patoamiseksi.