Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, että tänä aamuna Seinäjoella puoluekokousväelle puhunut Jutta Urpilainen laittoi itsensä täysillä peliin.
Urpilainen puhui posket hehkuen SDP:n uudistamistyöstä.
Siitä, millaiseen SDP:hen hän uskoi ja miksi. Puhe tuli täydestä sydämestä ja sai aikaan isoja aplodeja.
SDP:n puheenjohtajakisasta ennustettiin täpärää. Puheen jälkeen moni jo pohti, tässäkö oli loppuratkaisu?
Urpilaisen vahvistettiin kirjoittaneen puheensa itse. Kilpakumppani Antti Rinteenkin puhe oli hyvä ja se oli pääosin kirjoitettu itse, mutta siitä puuttui jotain. Henki?
– Kun Antti Rinne puhui, hän jännitti. Sen huomasi. Valitettavasti näin, kuulin äänestysjonossa olleen miehen tokaisevan.
Moni oli jättänyt äänestyspäätöksen viime tippaan. Äänestysjonossa oleva Uudenmaan piirin Aila Pääkkö kertoi päättäneensä ehdokkaansa vasta tänään. Antti vai Jutta? Sitä hän ei kertonut.
Urpilaisen loppukiri oli hyvä, mutta se ei riittänyt. Miksi? Aina on hyvä jossitella, mutta tuliko tämä kaikki liian myöhään?
Miksei tunteen palo näkynyt jo Urpilaisen eilen puoluekokousväelle pitämässä poliittisessa tilannekatsauksessa?
SDP lähtee nyt hakemaan toista suuntaa. Vai lähteekö? Puheenjohtajaksi valittu Antti Rinne soimasi vielä tämänaamuisessa hengennostatuspuheessaan ankarasti kokoomuksen johdolla harjoitettavaa talouspolitiikkaa.
Valintansa jälkeen äänenpaino olikin jo sovittelevampi: – Meillä on kokoomuksen kanssa hyvä yhteistyö, hän arvioi Verkkouutisille.
Kirjoittaja Satu Schauman on Verkkouutisten ja Nykypäivän politiikan toimittaja