Ruotsin tunnetuimpiin kuuluvan pankin, Stockholms Enskilda Bankin (SEB), perusti vuonna 1856 André Oscar Wallenberg. Wallenbergien nimi on hyvin tunnettu Suomessakin.
Valtiotieteen tohtori ja historiantutkija Hannu Rautkallio tarkastelee teoksessaan suvun pitkää vaikutusta Suomessa.
Perustaja
Wallenbergien pankilla oli aktiivista toimintaa myös Suomessa. Suvun kiinnostus Suomessa kohdistui laajoihin valtiollisiin, taloudellisiin ja kaupallisiin kysymyksiin, ja tämä perinne kahden naapurimaan suhteiden hoidossa siirtyi sitten suvun seuraaville polville.
A. O. Wallenbergillä oli Rautkallion mukaan suuri osuus esimerkiksi Suomen kultakantaan siirtymisen vaiheissa. Wallenberg vauhditti autonomisen valtion siirtymistä kultakantaan ja sitä kautta integroitumista vuonna 1873 perustettuun skandinaaviseen rahaliittoon.
Andrén poika Knut oli valittu SEB:n johtokuntaan vuonna 1874 vain 21-vuotiaana. Knut seurasi naapurimaan suhteiden laaja-alaisessa hoidossa isänsä jättämää perintöä
Wallenbergien vaikutus näkyi heidän suoraan ja välillisesti hallinnoimissaan ruotsalaisyrityksissä, jotka toimivat myös Suomessa. Tunnetuimmat olivat ASEA ja puhelinyhtiö L M Ericsson.
Perinne jatkuu
Wallenbergin suvun kolmaskin polvi jatkoi yhteydenpitoa Suomeen. Sen ensimmäiset valtionlainat toteutettiin suvun myötävaikutuksella. SEB:ssä kaikki keskeiset Suomeen suunnatut valtiolliset ja yrityksiin suunnatut rahapoliittiset päätökset olivat aina 1930-luvulle asti Jacob Wallenbergin käsissä. Tätä osoitti hänen tiivis henkilökohtainen yhteytensä Suomen Pankin pääjohtaja Risto Rytiin niin valtiollisissa kuin myös yksityisen sektorin lainajärjestelyissä.
Jacobin pikkuveli, vuonna 1899 syntynyt Marcus Wallenberg nuorempi oli vähitellen lähestynyt Suomea koskeneita finanssipäätöksiä. Marcus Wallenberg havaitsi jo varhain, että Suomessa keskeinen valtiollinen ja poliittinen toiminta henkilöityi selkeästi Suomen Pankkiin toisin kuin Ruotsissa Riksbankiin, jonne politiikkoja ei perinteisesti sijoitettu.
Marcus oli kokonaisvaltaisesti hyvin perillä Suomen asioista, esimerkiksi heinäkuussa 1939 hän tapasi Mannerheimin, joka oli hyvin huolissaan Neuvostoliiton Suomeen kohdistamasta hyökkäysuhasta. Tämän keskustelun jälkeen Wallenberg tapasi Rytin, joka puolestaan ei uskonut sodan tuloon. Sotavuosienkin aikana Wallenberg oli usein nähty vieras Suomessa.
Yhteydet Kekkoseen
Urho Kekkonen oli pitkään Marcus Wallenbergille jokseenkin vieras hahmo. He eivät tavanneet kertaakaan Kekkosen ensimmäisellä presidenttikaudella. Tilanne muuttui sen jälkeen radikaalisti.
Esimerkiksi vuoden 1969 aikana Marcus Wallenberg kävi Suomessa eri pituisilla vierailuilla yksitoista kertaa. Niistä seitsemän oli puhtaasti liikematkoja, kahteen niistä yhdistyi Urho Kekkosen tapaaminen, ja muut olivat yksityisluontoisia, kuten purjehdus- ja metsästysmatkoja. Vuoden 1969 liikematkat liittyivät vahvasti Uudenkaupungin autotehtaaseen.
SAAB oli Wallenbergille yksi kaikkein läheisimmistä yrityksistä. SAAB ja Valmet olivat perustaneet Suomeen yhteisen yrityksen ja Kekkonen muurasi Uudenkaupungin autotehtaan peruskiven marraskuussa 1968. Ensimmäinen Suomessa rakennettu henkilöauto SAAB 96 tuli ulos tehtaasta marraskuussa 1969 ja se luovutettiin presidentille.
Presidentti Kekkosen myönsi Marcus Wallenbergille kesäkuussa 1973 vuorineuvoksen arvon. Tämä oli mahdollisimman konkreettinen osoitus presidentin arvostuksesta tätä kohtaan. Kyseessä oli poikkeuksellinen huomionosoitus, koska vuorineuvos oli ollut vain suomalaisille annettu arvonimi. Nimitys aiheutti ärtymystä suomalaisissa vuorineuvospiireissä ja heidän keskuudessaan onnittelijoiden joukko olikin suppea. Sinänsä Marcus Wallenberg oli 1970-luvun puolivälissä erittäin aktiivinen ja hänen mielenkiintonsa suuntautui erityisesti Wallenberg-ryhmän teollisuusyrityksiin, hän johti 25 ruotsalaisyhtiön hallituksia.
Rautkallion mukaan Kekkonen suunnitteli jopa teettävänsä juhlakirjan aiheesta Marcus Wallenberg ja Suomi. Presidenttiä kiinnostivat erityisesti Wallenbergin toiminta rauhantunnusteluissa vuonna 1944.
Rautkallion mukaan Wallenberg ja Kekkonen tapasivat vuosien 1976-1979 välillä parikymmentä kertaa. Niiden lisäksi Marcus teki Suomeen omien sanojensa mukaan ”toiseen kotimaahansa” yksityisiä matkoja ja liikematkoja, joiden yhteydessä hän ei tavannut Kekkosta.
Kekkonen ei ollut tietenkään Wallenbergin ainoa poliittinen tai taloudellinen linkki Suomessa. Olavi J. Mattilan rooli valtionyhtiö Valmetin ja samalla Enso-Gutzeitin pääjohtajana oli suomalais-ruotsalaisessa teollisessa yhteistyössä keskeinen. Monesti Mattila oli mukana Kekkosen ja Wallenbergin tapaamisissa.
Marcus Wallenbergillä oli toimivat välit johtaviin suomalaisiin sosiaalidemokraatteihin. Mauno Koiviston hän oli tavannut vuonna 1968, ja heidän kirjeenvaihtonsa ja puhelinkeskustelujensa perusteella yhteys jatkui vuoteen 1982 asti. Samoin pääministeri Kalevi Sorsaan Wallenberg tutustui 1970 -luvulla.
Hannu Rautkallio: Pohjoinen liitto. Wallenbergit ja Suomi. 656 sivua. Kustannusosakeyhtiö Otava.
Jarkko Kemppi