Olympiakisat ja jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut kamppailevat suosituimman kansainvälisen urheilutapahtuman kunniasta. Olympiakomiteat ja kansainväliset jalkapalloliitot Fifa ja Uefa ovat aika ajoin joutuneet tilille väärinkäytöksistä ja eettisesti tuomittavasta toiminnasta.
Jalkapallon naisten EM-turnaus oli hieno tapahtuma. Loistavista suorituksista vastasivat eri maiden pelaajat. Lajin taso on noussut selvästi.
Valitettavasti mahalaskut tapahtuivat kotimaassa. Ylen lähetyksessä paljastui, että päävalmentaja Anna Signeul oli moittinut entistä alaistaan tämän raskaudesta.
Ylen uutisen jälkeen perään lähtivät muut tiedotusvälineet. Paljastui epäinhimilliseksi luonnehdittua käytöstä.
Kohun keskellä Suomen joukkue yritti parhaansa kisoissa. Huippuhetki oli heti ensimmäisellä minuutilla, kun Suomi teki johtomaalin. Kisojen lopun Suomi otti vastaan ja päästi monta puskumaalia.
Palloliiton johto väisteli vastauksia Signeulin toimintaan. Kisojen jälkeen puheenjohtaja Ari Lahti kaatoi osan heikosta menestyksestä uutisten syyksi.
”Ne vaikuttivat Annan työhön ja joukkueen suoritukseen EM-kisoissa ja lopputulokseen”, Lahti selitti Helsingin Sanomissa.
Signeulin tapauksessa Palloliitto unohti yhden viisauden: mitä ikävämpi asia, sitä tärkeämpi on osallistua keskusteluun, tai muut ottavat puhevallan.
No, Palloliitto palasi asiaan kisojen jälkeen syyttämällä epäsuorasti mediaa.
Olennainen kysymys on se, miksi asiaan ei puututtu ennen kisoja? Miten Suomi olisi menestynyt, jos Palloliiton johto olisi pannut valmentajan järjestykseen.
Mutta ei pannut. Lahti myönsi HS:lle epäsuorasti, että liiton johto jätti tietoisesti kajoamatta Signeulin toimintatapoihin.
Lahdelta kysyttiin, mitä tapauksesta tulisi oppia. Hän vastasi, että pitää kiinnittää huomiota siihen, ”että puututaan vääryyksiin”.
Niihin puututtiin kisojen jälkeen siten, että Signeulista tehtiin vapaamatkustaja. Hänellä ei ole työvelvoitetta, mutta palkkaa maksetaan sopimuksen loppuun.
Signeulin työsuhdetta ei purettu. Työsuhteen purussa palkanmaksu loppuu heti.
Palloliiton toimintaa voisi selitellä sillä, että sitä johtaa liikemies. Yritykset eivät joudu poliitikkojen tapaan avaamaan toimintaansa medialle.
Palloliitto ei ole yritys. Se saa tukea veronmaksajilta. Pelkästään siksi liitolla on moraalinen velvollisuus noudattaa yhteiskunnan eettisiä normeja ja avata toimintaansa yleisölle.
Onnistuu se sössiminen myös poliitikoilta. Tuorein esimerkki on Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtajan valinta. Sitä järjestelivät laput silmillä puheenjohtaja Jan Vapaavuori (kok) ja pari varapuheenjohtajaa.
Ylellä on ansionsa siinä, että molemmat tapaukset tulivat julki. Kuitenkin erityisesti Palloliiton edesottamuksien penkominen jäi kaupallisen median tehtäväksi.
Yle välitti kisat kotikatsomoihin. Mainioita lähetyksiä, mutta Signeulin johtamistavasta Yle lähes vaikeni.
Yleensä tiedotusvälineet setvivät oman skuuppinsa munaskuita myöten. Nyt journalismi jäi sivuun, ja Yle vaikutti lähinnä Palloliiton yhteistyökumppanilta.
Sosiaalisessa mediassa toimittajat keskustelivat siitä, pitääkö Signeulin tapausta kaivella kisojen aikana. Mielipiteet jakautuivat, mutta enemmistö vaikutti olevan sitä mieltä, että pitää.
Olisiko Suomi voinut menestyä paremmin? Kenties.
Suomea vastaan tehtiin monta maalia päällä. Keskityksissä suomalaiset olivat jalat maassa, mutta vastustajat ponnistivat ja puskivat palloja verkkoon.
