National Post kertoo tutkijoiden etsivän tapoja käsitellä muistojamme. Yksi mahdollisuus saattaa olla solujen viestinnän blokkaaminen niin, että esimerkiksi järkyttävän tapahtuman jääminen pysyvästi muistiin estyy.
Äskeisessä McGill-yliopiston tutkimuksessa oli 60 koehenkilöä, jotka kaikki olivat eri tavoin traumatisoituneet tultuaan esimerkiksi brutaalisti jätetyiksi. Kliinisin termein kyse on sopeutumishäiriöistä, kuten arkiromanttisesti sydänsuruista.
Tutkijoiden tarkoitus oli auttaa uhreja tarkoituksella unohtamaan koko asia. Neljän-kuuden istunnon ajan koehenkilöt lukivat itse kirjoittamaansa mahdollisimman tunteellista tapahtumakuvausta ääneen, jotta muistot aktivoitaisiin pintaan. Tämä tehtiin tavallisen verenpainelääkkeen vaikutuksen alaisena.
Tutkijoiden tärkein kysymys kussakin istunnossa oli: onko muistosi muuttunut viime viikosta?
Tutkijat olettivat, että 4-6 tällaista istuntoa heikentäisi dramaattisesti muistoa. Tutkimus on nyt valmis ja odottaa julkaisua tieteellisessä julkaisussa, jota ennen siitä ei kerrota.
Osanottajien kerrotaan kuitenkin ihmettelevän, että he saivat niin paljon aikaan niin vähässä ajassa. He kokevat ”sivun kääntyneen” ja menettäneensä pakkomielteen kyseiseen henkilöön tai suhteeseen.
Kyse ei ole kivuliaiden muistojen poistamisesta kokonaan. Tutkijat eivät pidä koko ajatuksesta, sillä muistot ovat tärkeä osa meitä kutakin.
Science fictioniin kuuluva idea elämän huonoimman päivän tai pahaa tehneen ihmisen saamisesta kokonaan pois mielestä on kuitenkin yhä lähempänä. Tekniikat ja lääkkeet siihen, ainakin muiston merkittävään ”tylsistyttämiseen”, ovat mahdollisia – suurine riskeineen.