Raisiolainen yrittäjä Sari Packalén kritisoi suomalaista ulosottoa Ylen uutisessa.
Packalénin ja hänen puolisonsa yritys haettiin velkasaneeraukseen vuosikymmen sitten asiakkaiden konkurssien takia. Velkasaneerauksen jälkeen pariskunnalle jäi yli 100 000 euroa velkaa maksettavaksi ulosotossa.
– Ulosottoon joutuminen on nöyryyttävää, mutta kaikista nöyryyttävintä on elää maksuhäiriömerkinnän kanssa. Oikeutesi ovat nolla joka paikkaan, Packalén sanoo.
Maksuja on tähän mennessä kertynyt yli 150 000 euron edestä ja jäljellä on vielä 80 000 euroa.
Ulosottojärjestelmää on viime aikoina uudistettu, mikä on tarkoittanut muun muassa maksujen vapaakuukausien määrän lisäämistä tulojen mukaan sekä suojaosuuden korotusta.
Moni asiantuntija kuitenkin kritisoi uudistuksia, jotka eivät esimerkiksi huomioi juurikaan erilaisten velallisten tilanteita ja suuria velkoja maksavia.
– Ulosotto toimii pienten saatavien saamisessa oikein hyvin, mutta pitkäaikaisissa tilanteissa pitäisi päästä nopeammin velkajärjestelyyn. Suomessa velkajärjestelyitä haetaan noin 4500 vuodessa, kun ulosotossa on puoli miljoonaa ihmistä, sanoo Takuusäätiön toimitusjohtaja Juha Pantzar.
Ulosottokaaren muutostarpeita mukana selvittämässä ollut Laboren johtava tutkija Ohto Kanninen pitää järjestelmän uudistusyrityksiä “aikamoisena yleisenä sekoiluna”.
Kanninen katsoo, että nyt tehdyt uudistukset eivät ole asiantuntijoiden suositusten mukaisia.
Kannisen mukaan ongelma on erityisesti jatkuvat pienet muutokset, kun koko järjestelmä pitäisi muuttaa radikaalisti. Ongelmana on järjestelmän monimutkaisuus ja suuri määrä poikkeuksia.
– Kun teimme tutkijaryhmässä selvitystä uudistusehdotuksista, viidellä tutkijalla kesti siinä 1,5 vuotta, ja silti asia jäi epäselväksi. Joko meissä on jotakin vikaa, tai sitten järjestelmä on aidosti todella monimutkainen, Kanninen sanoo.
Kannisen ja muiden tutkijoiden selvityksen suosituksissa esitettiin esimerkiksi helpompaa pääsyä velkajärjestelyyn. Suurille veloille voisi sopia maksujärjestelyn, jossa velkaa maksetaan 3-5 vuotta, jonka jälkeen lopun velan saa anteeksi.
Itse velallisen näkökulmasta Packalén katsoo, että koko järjestelmä pitäisi räjäyttää.
Packalén pitää keskeisenä järjestelmän ongelmana velan lyhentämistapaa: ulosmittaus kohdistuu ensisijaisesti korkoihin ja kuluihin, eikä velan pääomaan.
– Joku voi sanoa, että maksuvapaat kuukaudet vain pidentävät ongelmia. Ongelmia pidentää myös se, jos velka ei lyhene maksamisesta huolimatta, Packalén sanoo.
Velkaantumiseen liittyy myös inhimillinen ja sosiaalinen hintansa ja Packalénkin katsoo velallisia kohdeltavan yhteiskunnassa “pahempina rikollisina kuin murhaajaa”.
Packalén kuvaa myös velan aiheuttamaa surua ja ahdistusta, mutta kuitenkin uskoo velan tulevan maksetuksi aikanaan.