Ulkomailta adoptoitujen lasten kiintymyshäiriöt tuovat myöhempiäkin ongelmia

Valtaosa ulkomailta adoptoiduista lapsista sopeutuu hyvin uusiin olosuhteisiin. Adoptoiduilla lapsilla on kuitenkin ikätovereita enemmän kehityksellisiä ja sosioemotionaalisia ongelmia.

Hanna Raaskan väitöstutkimus osoittaa, että ne lapset, joilla on adoption jälkeen kiintymyssuhdehäiriön oireita, ovat suuremmassa riskissä myös myöhempien ongelmien osalta.

Monet ulkomailta adoptoidut lapset ovat eläneet ensimmäisen elinvuotensa ympäristössä, jossa mahdollisuus virikkeisiin tai pysyviin hoivasuhteisiin on rajoittunut. Näiden puutteiden tiedetään lisäävän riskiä sekä kiintymyssuhdehäiriöihin että kehityksellisille ongelmille.

Häiriöiden vaikutuksista lapsen myöhemmälle kehitykselle tiedetään kuitenkin edelleen vain vähän.

– Tutkimus osoittaa, että valtaosa suomalaisista adoptiolasista on hyvin sopeutuneita. Oppimisen ja kielenkehityksen ongelmia sekä koulukiusauskokemuksia oli enemmän niillä lapsilla joilla oli tulovaiheessa kiintymyssuhdehäiriön oireita. Adoptoiduilla lapsilla oli enemmän kiintymyssuhdekäytöksen ongelmia kuin verrokkilapsilla kaksi vuotta adoption jälkeen, mutta ero ikätovereihin ei ollut nähtävissä enää neljä vuotta adoptiosta, Raaska kertoo väitöstiedotteessaan.

Vuosina 1985–2007 adoptoitujen lasten vanhemmille ja lapsille itselleen lähetettiin kyselylomakkeita lapsen oireista, kokemuksista ja kehityksestä. Tutkimukseen vastasi 1450 henkilöä.

Kyselylomakkeilla arvioitiin lapsen reaktiivisen kiintymyssuhdehäiriön oireita adoption jälkeen sekä lapsen senhetkisiä oppimiseen ja kielenkehitykseen liittyviä ongelmia. Lapsilta kysyttiin myös kokemuksia koulukiusaamisesta.

Tämän lisäksi arvioitiin muutosta 212:lle lapsista toteutettavassa kiintymyssuhdekäyttäytymisen seurantatutkimuksessa kaksi ja neljä vuotta adoption jälkeen. Tuloksia verrattiin suomalaiseen verrokkiryhmään.

– Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että adoption jälkeiset kiintymyssuhdehäiriön oireet ovat merkki riskistä myöhemmille kehityksen ongelmille. Nämä ongelmat tulisi tunnistaa, sekä ohjata lapset osaavan tuen piiriin, Raaska sanoo.

LL Hanna Raaskan väitöskirja Symptoms of attachment disorders and their associations with the child’s background and developmental outcome tarkastetaan lauantaina 10. lokakuuta Turun yliopistossa.

Mainos