Kaikki hyväntahtoisten ihmisten Ukrainaan lähettämä apu ei ole sitä, mitä Ukraina tarvitsee. Melkein neljän hyökkäyssodan vuoden aikana ukrainalaiset avustusjärjestöt ovat joutuneet kohtaamaan vastaanottamiensa tavaralahjoitusten kanssa ennenkuulumattomia tilanteita.
Suuri osa lahjoitettavasta tavarasta on asiallista ja tarpeellista, jopa elintärkeää, mutta myös ymmärtämättömyyttä ja suoranaista piittaamattomuutta esiintyy. Suomalaisetkin avustusjärjestöt ovat huomanneet saman.
Ukrainan yleisradioyhtiö Suspilne haastatteli yhteensä neljän ukrainalaisen avustusjärjestön edustajia. Varsinkin vanhentuneet lääkkeet ovat varsinainen painajainen, sanoo Kryla Nadii -järjestön johtaja Natalija Lipska.
– Toisinaan ne eivät ole vain kuukauden tai kaksi vanhoja, vaan vuosia jo sitten vanhentuneita. Huomaamme toisinaan, että ulkomaiset klinikat lähettävät niitä mieluummin tänne humanitaarisen avun verukkeella koska hävittäminen tulisi kalliimmaksi. Joissain maissa yritykset jopa saavat veroetuja tästä hyvästä. Se on ällöttävää.
Lipska muistuttaa Suspilnen artikkelissa, että suurin ongelma ei ole se onko viimeinen käyttöpäivä ohitettu vaan se, onko tavara käyttökelpoista. Kerran he saivat viisi vuotta aiemmin valmistettuja vaippoja. Ne olivat kovettuneet käyttökelvottomiksi.
Viime vuonna järjestölle tarjottiin ukrainalaisten lääkärien avuksi noin puolen miljoonan euron arvoista hoito- tai tutkimuslaitteistoa. Kerrottiin, laite on muuten kunnossa mutta yksi komponentti pitäisi vaihtaa. Natalija Lipska kysyi laitteesta ja komponentista asiantuntijan näkemystä. Kävi ilmi, että vaihdon tarpeessa ollut komponentti olisi maksanut noin 200 000 euroa. Lisäksi näiden komponenttien valmistaminen oli lopetettu jo useita vuosia sitten.
Ukrainassa avustusjärjestö, jolle lahjoituslähetys on osoitettu, on vastuussa lähetyksestä vaikka ei olisi tilannut sitä tai tuntisi sen sisältöä. Niinpä järjestöt joutuvat ottamaan vastaan sellaistakin, mikä tulee pyytämättä ja yllätyksenä. Jonkun täytyy varastoida ja kierrättää nekin, joten järjestöt yrittävät saada etukäteen mahdollisimman tarkasti selvää siitä, mitä heille tarjotaan.
Feromoneja
SVOI-avustusjärjestön Lesia Lytvynovalla on esimerkki.
– Ulkomainen lahjoittaja tarjoaa meille neljää rekantäyttä sairaalasänkyjä. Sanon, että hienoa, kaikki menevät sairaaloihin. Sitten sängyt saapuvat ja käy ilmi, että joka toisesta sängystä on turvakaide rikki, eikä sängyissä ole patjoja. Tämä tarkoittaa, että meidän pitäisi löytää neljä rekallista patjoja, sillä sairaala voi ottaa sängyt ja patjat vastaan vain settinä. Kerron lähettäjälle, että lähetys ei ollut aivan sitä mitä odotimme. Saan pöyristyneen vastauksen että kyllä ne kaikille muille ovat kelvanneet, eikö tämä kuitenkin ole parempi kuin ei mitään, Lytvynova kertoo Suspilne.
– Toisaalta ymmärrän, että tämä luultavasti onkin parempi kuin ei mitään. Mutta nyt minulla on neljä kuorma-autollista patjattomia sänkyjä tuossa toimiston lähellä. Asiakirjojen mukaan ne ovat meidän. Mitä tehdä tällaisissa tilanteissa? Etsiäkö joku, joka ottaisi ne, vai valikoidako joukosta ehjät, joita on ehkä neljännes? Siis jos olemme onnekkaita ja varaosat sopivat.
Skarbnytsija Nadii -järjestö tunnistaa ongelman myös siinä, että osa avustuskuormasta voi olla ehjää, hyvälaatuista ja tarpeellista. Mutta vain osa. Loput ovat turhaa roskaa. Tarpeettoman tavaran osuus vaihtelee 20 prosentista jopa 70 prosenttiin.
– On valitettavan paljon häikäilemättömiä tarvikkeiden lähettäjiä, jotka vaikuttavat uskovan, että Ukraina on kaatopaikka. Rintamalle tarkoitetun tarpeellisen tavaran joukossa on ollut hääpukuja 1960-luvulta ja kenkiä, joissa on kymmensenttiset korot. Olemme nähneet likaisia alusvaatteita, seksileluja ja käytettyjä hammasharjoja. Rojua, johon koskeminenkin inhottaa, kertoo Skarbnytsija Nadiin johtaja Mariana Reva Suspilnelle.
Rujevyt-järjestö sai kerran lahjoituserän jossa oli pullovettä, kemikaaleja lattialaattojen kiinnittämistä varten sekä naarashirvien feromoninestettä, jota käytetään metsästyksessä uroshirvien houkuttelemiseen. Osa pakkauksista oli vuotanut matkalla ja löyhkä oli puistattava. Kun järjestön väki yritti puhdistaa tuotteita, kävi ilmi, että vähintäänkin eksoottinen lasti oli peräisin supermarketista. Niiden poistoerät menevät usein joko kierrätykseen tai hyväntekeväisyyteen.
Kiristysside 1938
Lajitteluun kuluu työaikaa. Varastointi maksaa. Esimerkiksi Suomesta Ukrainaan tarvike- ja ajoneuvolahjoituksia viedään yleensä vapaaehtoisten omin voimin. Vapaaehtoiset eivät saa palkkaa ja polttoaineisiin ja yöpymiseen kuluu varoja, joten turhan tavaran kuljettaminen olisi heillekin aivan turhaa.
Suomessa Ukrainaan tarvikelahjoituksia keräävä ja toimittava Your Finnish Friends (YFF) tunnistaa tilanteen. Sinnikkäimmät saattavat tarjota kymmeniä kiloja romurautaa lahjoitettavaksi viikosta toiseen ja jopa uhkailla, jos lahjoitusta ei oteta vastaan.
– Meille on tarjottu Ukrainaan lahjoitettavaksi esimerkiksi makaroneja, joiden viimeinen käyttöpäivä oli ollut vuonna 2014, kertoo YFF:n varapuheenjohtaja Elmer Halonen.
– Kerran tuli kasa rikkinäisiä makuupusseja. Yksi näytti siltä, että sen sisälle oli kuoltu. Lahjoitettavaksi tarjottujen joukossa on ollut myös kuolinpesän tyhjennyksestä jäänyt peräkärryllinen vanhan naisen vaatteita, joista osa oli homeessa, vanhan puutalon ikkunat karmeineen ja nahkasohvasarja, Halonen muistelee. Näitä YFF ei ole ottanut vastaan.
FinEst Volunteers toimii pitkälti samaan tapaan kuin YFF: he ottavat vastaan lahjoituksia ja koordinoivat ja kuljettavat niitä Ukrainaan. FinEst Volunteersista kerrotaan, että myös Suomessa sairaalat ja terveysjätit lahjoittavat käytöstä poistuvia tarvikkeitaan. Näin on oikein hyvä, jos laitteet toimivat.
– Mutta meidänkin kauttamme on mennyt sairaalalaite, jonka piti olla suoraan käytöstä otettu ja aivan kunnossa, mutta ei se sitten toiminutkaan.
Yksi ihminen suuttui kun ei saanut lahjoittaa avattua vaippapakettia. Toinen pahastui siitä, ettei järjestö ottanut vastaan, kun tämä halusi lahjoittaa Ukrainaan verhot.
Artikkeli jatkuu alempana.
– Kerran tuli pussillinen ensiaputavaraa. Kun tyhjensimme pussin käydäksemme sisällön läpi, oli tarvikkeiden seassa hiirenpaskaa. Yhdessä lähetyksessä oli ”kiristysside” vuodelta 1938. Sen laitoimme eteenpäin lääkintäväelle, mutta saatekirjeen kanssa, jossa kerroimme että se on koriste. Ettei kukaan vain luulisi, että olisimme tarkoittaneet sen käyttöön.
Toisaalta Ukrainan puolustustaistelusta ja hädänalaisilta siviileiltä puuttuu milloin mitäkin. Lahjoituksia halutaan ja tarvitaan, ja eikä kukaan halua jättää kiittämätöntä mielikuvaa. Mikä neuvoksi?
FinEst Volunteers ehdottaa, että lahjoittajat lahjoittaisivat vain niitä asioita joita pyydetään ja vain sellaisessa kunnossa olevaa tavaraa jonka he olisivat valmis antamaan läheisilleen. YFF:n varapuheenjohtaja Elmer Halonen on samoilla linjoilla.
– Tietenkään ei ole haitaksi kysyä avustusjärjestöltä olisiko lahjoitukselle käyttöä, jos omistaa jotain käyttökelpoista mistä voisi luopua. Mutta jos vastaus on, ettei tuotteella ole käyttöä, niin ei kannata vetää hernettä nenään, Halonen pohtii.
– Ohjenuorana voisi pitää vaikka että lahjoittaja voi miettiä, olisiko itsellä kriisitilanteessa lahjoitettavalle tuotteelle jotain käyttöä.