The Economistin mukaan Eurooppa on vielä toistaiseksi riippuvainen Venäjän kaasusta. Tilanteesta on mahdollista päästä irti, mutta se vaatii poliittista tahtoa ja uutta energiapolitiikkaa.
Tällä hetkellä neljännes Euroopan käyttämästä maakaasusta tulee Venäjältä. Puolet kaasusta kulkee Ukrainan kautta. Vuonna 2009 Ukrainan ja Venäjän välinen tilanne kärjistyi putkien sulkemiseen kahdeksi viikoksi. Tapaus herätti runsaasti närää kaasulinjojen länsipäässä ja muistutti siitä, kuinka helposti hanat voivat mennä kiinni.
Economistin analyysin mukaan joidenkin päivien tai kuukausien katkos ei vielä iskisi Eurooppaan samoin kuin aiemmin. Mikäli kaasua ei kuitenkaan virtaisi useisiin kuukausiin tai jopa vuosiin, tulisi Euroopan riippuvuus Venäjän kaasutoimituksista kivuliaan selväksi.
Asiantuntijoiden mukaan Venäjän presidentti Vladimir Putin uskoo juuri riippuvuuden idästä virtaavaan kaasuun olevan yksi pääsyistä siihen, mikseivät Länsi-Euroopan maat ole ryhtyneet pakotteita tiukempiin toimiin Krimin kriisin aikana.
Suora putki Saksaan turvaa kaasudiplomatian
Nykyisellään Euroopassa on kohtuulliset kaasuvarastot, joita voitaisiin käyttää, mikäli Venäjä päättäisi katkaista kaasun tulon Ukrainasta. Niiden hyödyntämismahdollisuuksia kuitenkin heikentää muun muassa se, etteivät kaasuvarastot jakaudu tasaisesti eri maiden kesken. Lisäksi kansalliset kaasuyhtiöt ovat perinteisesti vierastaneet rajat ylittäviä putkiyhteyksiä ja kaasun saaminen paikasta toiseen on hankalaa. Energia-alalla kuluttajien valinnanvapauden kasvattamisen on pelätty pudottavan hintoja ja sitä on karsastettu.
Vuoden 2009 jälkeen kaasuyhteyksiä on pyritty parantamaan EU:n painostuksesta. Erityisesti Itä-Eurooppa on kuitenkin tiukasti Venäjän kaasudiplomatian otteessa.
Yhteyksien parantamisesta huolimatta muun muassa Viro, Latvia ja Liettua ovat kaasuyhteydessä ainoastaan Venäjään. Niiden olisi siis kriisitilanteessa selvittävä omilla kaasuvarannoillaan kunnes yhteysputki esimerkiksi Puolasta Liettuaan saataisiin valmiiksi. Tämä veisi kuitenkin vähintään useita vuosia.
Euroopan Geopoliittisen Foorumin julkaiseman tutkimuksen mukaan Bulgaria on vielä Baltian maitakin heikommassa asemassa. Sen kaasu tulee yksinomaan Ukrainan läpi kulkevia putkia pitkin ja maalla on vain kahden kuukauden tarpeiksi riittävä kaasuvaranto.
Mikäli Venäjän ja Ukrainan välit kärjistyisivät siihen pisteeseen, että Venäjä päättäisi sulkea kaasuhanat Ukrainaan kohdistettuna toimena, virtaisi venäläinen kaasu tutkijoiden mukaan kuitenkin mitä todennäköisimmin edelleen Länsi-Eurooppaan, eikä varsinkaan lyhyen katkon vaikutus olisi suuri.
Asiantuntijoiden mukaan yksi Venäjän motiiveista Itämeren Nord Stream -kaasuputken rakentamiselle oli turvata samanaikaisesti sen tärkeimpien kauppakumppaneiden kaasunsaanti ja mahdollisuus vaikuttaa Itä-Eurooppaan kaasupolitiikalla, ilman että kumpikaan intressi kärsii.
Nord Stream putki mahdollistaa kaasun siirtämisen Itä-Euroopan ohi suoraan Venäjältä Saksaan. Tällä hetkellä putken kapasiteetista käytetään vain noin kahta kolmasosaa.
EU haluaa irti energiariippuvuudesta
EU:n valtionpäämiehet pyysivät maaliskuussa komissiota tuottamaan kesäksi suunnitelman Euroopan energiariippuvuuden vähentämiseksi.
Suunnitelma tulee mitä todennäköisesti johtamaan etenkin energian varastointikapasiteetin kasvattamiseen ja siirtoyhteyksien parantamiseen. Suunnitelmaan uskotaan kuuluvan myös uusia vaatimuksia energiatehokkuudesta ja suuremmista strategisista kaasureserveistä.
Euroopan riippuvuutta Ukrainan kaasuputkista tulee vähentämään myös vuonna 2018 valmistuva Kaukasukselta Turkin kautta kaasua tuova Trans-Adriatic Pipeline. Venäjäkin rakentaa uutta South Stream putkea vastaamaan Etelä-Euroopan kaasuntarpeeseen. Sen on määrä valmistua niin ikään vuonna 2018. South Stream on joutunut vastatuuleen EU:n kilpailulainsäädännön kanssa ja mediassa on jopa uumoiltu koko projektin kaatumista.