Kokoomuksen kansanedustaja Jarno Limnell on muistellut sosiaalisessa mediassa 80 vuotta sitten alkanutta sotasyyllisyysoikeudenkäynnin prosessia.
Valttioneuvosto asetti sotasyyllisiksi nimetyt syytteeseen 6. marraskuuta 1945 ja seuraavan vuorokauden aikana punainen Valpo pidätti kyseiset henkilöt. Sotasyyllisyysoikeudenkäynti alkoi Säätytalossa 15. marraskuuta 1945 kestäen 21. helmikuuta 1946 asti.
– Marraskuussa 80 vuotta sitten Suomen hallitus teki päätöksen, joka jäi historian kirjoihin ja arpeen kansakunnan muistissa. Neuvostoliiton painostuksesta päätettiin asettaa sotaan syyllisiksi nimetyt henkilöt syytteeseen. Oikeuden eteen joutuivat maan ylimmät poliittiset johtajat, heidän joukossaan tasavallan presidentti Risto Ryti, kirjoittaa Limnell.
Limnell toteaa, että ”Ryti kantoi vastuun Suomen valinnoista, vaikka tiesi, että tuomio oli poliittinen, ei oikeudellinen.”
– Hän otti syyn omille harteilleen, jotta Suomi voisi säilyttää itsenäisyytensä ja solmia rauhan. Se oli epäitsekkäin mahdollinen teko – uhraus Isänmaan puolesta. Kun Ryti istui kuritushuoneessa, Suomi maksoi sotakorvauksia ja rakensi tulevaisuutta raunioista. Tuomiot ja nöyryytys hyväksyttiin, koska vaihtoehto olisi ollut vieläkin karmaisevampi.
Limnell katsoo, että ”Suomi teki sen, mitä oli pakko tehdä. Ei sitä, mitä olisi halunnut.”
– Tämä valinta, vaikka se oli raskas, pelasti maan. Mutta samalla se loi vuosikymmenten varjon, jota on kutsuttu suomettumiseksi. Valtion itsesuojeluvaisto toimi, mutta moraalinen hinta oli kova.
”Hylkäämisen virhettä ei saa toistaa Ukrainassa”
Kansanedustaja huomauttaa, että Rytin kohtalo tulee myös muistaa nykyaikana.
– Tänään, kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin, historian kaiku kuuluu jälleen. Kun puhumme Ukrainasta ja sen tulevaisuudesta, moni on vihjannut, että [Ukrainan presidentti Volodymyr] Zelenskyin olisi tehtävä kuten Ryti – myönnyttävä, neuvoteltava ja kantaa vastuu yksin, jotta rauha saavutettaisiin. Tämä on vaarallinen ajatus.
Limnell painottaa, että ”Ukrainan ei pidä joutua samaan asemaan kuin Suomi 1940–luvulla.”
– Silloin maailma antoi pienen demokratian jäädä yksin suurvallan puristukseen. Nyt virhe ei saa toistua. Jos Ukraina jätetään yksin, historia ei toista itseään kohtalona, vaan ihmisen tekemänä virheenä.
Limnell kirjoittaa Rydin pelastaneen Suomen ”hinnalla, , jota ei voi mitata rahassa eikä vuosissa.”
– Mutta kansainvälisen yhteisön ei tule odottaa samanlaista yksinäistä uhrautumista Ukrainalta. Päinvastoin, meidän velvollisuutemme on tukea Ukrainaa, jotta sen ei tarvitse tehdä “Rytiä” eli kantaa koko läntisen maailman vastuuta yksin.
Näin ollen sotasyyllisyysoikeuden käynnillä on selvä opetus:
– Mitä vähemmän Venäjällä on valtaa sanella rauhanehtoja, sitä nopeammin ja oikeudenmukaisemmin rauha voi syntyä. Rytin aika opetti, että rauha ei ole vain neuvottelujen tulos, vaan arvojen puolustamista, Limnell kirjoittaa ja jatkaa:
– Siksi tämän päivän Euroopan on oltava selkä suorana. Ukrainaa ei saa pakottaa nöyrtymään, vaan se on autettava voittamaan. Historia on osoittanut, että todellinen rauha syntyy vain silloin, kun se on oikeudenmukainen. Jos 1940-luvun Suomi joutui valitsemaan välttämättömän, meidän on nyt valittava oikein.
