Kun arvioidaan Vladimir Putinin vuonna 2022 aloittaman hyökkäyssodan tulevia vaiheita, on amerikkalaisasiantuntija Richard Hookerin mukaan syytä ymmärtää, että Ukraina ei voi voittaa sotaa ilman sellaisia hävittäjiä ja pitkän kantaman vaikuttamiskykyä, joita läntiset kumppanit eivät ole ainakaan toistaiseksi sille toimittaneet.
Ukrainan joukot eivät ole vuoden 2023 aikana saavuttaneet dramaattista läpimurtoa, mutta Venäjän tappiot ovat olleet puolustajan tappioita monin verroin suuremmat, kaikki merkittävät hyökkäykset Itä-Ukrainassa on torjuttu ja Venäjän Mustanmeren laivasto on miltei totaalisesti karkotettu Sevastopolin tukikohdastaan, Atlantic Council -ajatushautomossa työskentelevä Hooker toteaa artikkelissaan.
Vaikka lännen tuki Ukrainalle on ollut merkittävää, siinä on hänen mukaansa emmitty kolmesta syystä. Jotkut läntiset poliitikot ensinnäkin pelkäävät, että Ukrainan aseistaminen voisi johtaa sodan eskaloitumiseen, jopa ydinsotaan. Toiseksi kavahdetaan ajatusta Venäjän tappion jopa kaoottisista seurauksista. Kolmantena tekijänä vaikuttaa piintynyt usko siihen, että Venäjälle pitäisi jatkossakin taata asema yhtenä kansainvälisen järjestelmän keskeisistä toimijoista.
Richard Hooker on aiemmin toiminut muun muassa Yhdysvaltain presidentin erityisavustajana, USA:n kansallisen turvallisuusneuvoston Euroopan ja Venäjän asioista vastaavana johtajana sekä Naton puolustuskorkeakoulun dekaanina.
Pelot ydinsodasta Hooker kuittaa historian valossa jokseenkin katteettomiksi.
– Ydinasepelote on osoittautunut kahdeksan vuosikymmenen ajan vakaaksi ja kestäväksi. Yhdysvallat on investoinut biljoonia ydinasejärjestelmiinsä, ja sen pitäisi luottaa omaan kykyynsä luoda pidäke Putinille, hän sanoo.
Myöskään huoli Putinin jälkeisestä kaaoksesta ei häntä vakuuta.
– Jos Putin syrjäytetään siksi, että hän epäonnistuu Ukrainassa, omaksuisivatko hänen seuraajansa todella saman linjan ja yrittäisivät toistaa Venäjän aggression? Mahdollisilla seuraajilla olisi kohdattavanaan hajonnut armeija, heikentynyt talous sekä pettynyt ja lannistunut kansa, hän toteaa.
Argumentti, jonka mukaan Venäjä pitäisi säilyttää kansainvälisen järjestelmän keskeisenä toimijana, on Hookerin mielestä kaikkein hatarin.
– Putin ei halua vakaata kansainvälistä järjestelmää eikä hän todennäköisesti koskaan toimisi sen vastuullisena osapuolena.
Venäjä, Kiina, Iran ja Pohjois-Korea muodostavat hänen mukaansa valtavan haasteen länsimaiselle liberalismille ja demokratialle, ja juuri Vladimir Putinin hallinnolla on tässä hankkeessa olennainen epävakauttava rooli.
Jos Yhdysvallat ja sen Nato-liittolaiset olisivat heti keväällä 2022 aidosti sitoutuneet varmistamaan Ukrainan voiton, Ukrainalla olisi Hookerin mukaan nyt ylivoimaiset panssarijoukot, vahvat ilmavoimat, runsaasti venäläisten selustaan yltävää pitkän kantaman tulivoimaa sekä kykyä murtautua läpi venäläisten miinakenttien. Näin vastahyökkäys olisi voinut kääntää tilanteen ratkaisevasti Ukrainan eduksi.
– Ilman että Naton sotilaiden olisi tarvinnut osallistua taisteluihin Venäjän sotilaallinen uhka olisi voitu torjua sukupolven ajaksi pienellä murto-osalla Naton puolustusbudjetista. Mikä tärkeintä, eskaloitumisen ja suoran yhteenoton mahdollisuus Venäjän ja Naton välillä olisi dramaattisesti vähentynyt, Hooker sanoo.
Tämä tulos hänen mielestään edelleen mahdollista saavuttaa vahingoittamatta länsimaiden puolustusbudjetteja, Naton sisäistä yhteenkuuluvuutta tai jäsenvaltioiden sisäpolitiikkaa.
– Aika on kuitenkin käymässä vähiin. Ukraina pitää yhä puolensa, mutta sen joukkoja on runneltu, ja niillä on yhä enemmän pulaa ampumatarvikkeista. Jos läntiset johtajat kääntävät vuoden 2024 alussa kurssinsa, Ukraina voisi saada sodan voittamiseen tarvitsemansa suorituskyvyt vuoden loppuun mennessä, hän toteaa.
Kyse on hänen mukaansa etenkin tykistön ampumatarvikkeista, pitkän kantaman tykistöstä, hävittäjistä ja kalustosta, joka edistää omien joukkojen etenemistä linnoitetussa maastossa.
– Ukrainan menestyksellä vuonna 2024 olisi kauaskantoisia heijastusvaikutuksia Euroopan turvallisuuteen ja kansainväliseen vakauteen. Kiinan ja Iranin kaltaisia aggressiivisia autoritaarisia
hallintoja varoitettaisiin, ei rohkaistaisi. Globaali elintarviketurva vahvistuisi ja toimitusketjujen häiriöt hellittäisivät. Putin joutuisi todennäköisesti syrjäytetyksi, Venäjän ja lännen suhteet paranisivat ja kansainvälinen tasapaino olisi nykyistä vakaampi, Hooker arvioi.
