Ennen hyökkäystään Ukrainaan helmikuussa 2022 Venäjän ilmavoimilla oli käytössä yli 130 yksipaikkaista Suhoi Su-25-rynnäkkökonetta, joista vähintään 105 oli päivitettyjä SM- SM3-versioita. Tästä konemäärästä 70–80 oli käytettävissä hyökkäyksen alkupäivänä. Noin 30 päivittämättömän, kaksipaikkaisen UB-version käyttökunnosta sodan alussa ei ole tietoa.
Hyökkäyksen alussa Su-25 oli Venäjän ilmavoimien neljän etulinjan lentorykmentin käytössä. Kullakin niistä oli kirjavahvuudessa 12 yksipaikkaista ja 4–6 kaksipaikkaista konetta. Lisäksi yhdestä sekalentorykmentistä löytyi yksi laivue Su-25-koneita ja yksi laivue oli Kirgisiassa. Pieni määrä koneita oli myös tutkimus- ja koulutuslaivueissa ja parikymmentä konetta joko varastoituina, päivitettävinä tai peruskorjauksessa.
Valtaosa Venäjän käytössä olevista koneista on uudempaa, 9.–10. tuotantosarjan mallia vuosilta 1986–1991, joissa ohjaajan selviytyvyyttä oli parannettu. Vain yhdellä rykmentillä on vanhemman 8. tuotantosarjan koneet.
Uusimpienkin koneiden lentoranka on siis yli 30-vuotias. Su-25:n elinkaari suunniteltiin kestämään 2 500 lentotuntia. Peruskorjausten väli on 800–1 000 tuntia. Konelaivaston lentäminen oli vähäistä Venäjän ilmavoimissa aina vuoteen 2010 saakka, jolloin aloitettiin taistelutoiminta Syyriassa ja intensiivinen ohjaajakoulutus. Konetyypillä alettiin lentää 200–250 suoritetta vuodessa, yhteensä 130–150 lentotuntia. Ukrainaa vastaan käyttö on ollut vielä paljon suurempaa.
Valmistajan mukaan koneen elinkaarta voidaan jatkaa 4 000 tuntiin ja noin 40 vuoden käyttöikään saakka ja lisätoimilla vielä 1 000 tuntia ja 10 vuotta päälle. Tämä vaihtoehto riippuu kuitenkin konelaivaston koosta, joka pienenee, ja koneiden lentorangan tilasta, joka heikkenee Ukrainassa nopeasti.
Ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan konetyyppi oli menestyksellisesti käytössä neljän vuosikymmenen ajan 14 sodassa aina Afrikkaa myöten, kunnes vastaan tuli Ukraina vuonna 2022. Siellä menestys on ollut heikkoa ja konemenetykset suuria, noin neljäsosa sodan alun Su-25-määrästä ja jopa yli 40 prosenttia sodan alun operatiivisesti käyttökuntoisista Su-25-koneista.
Ukrainan uusinta sukupolvea edustavat olkapääohjukset ja lyhyen matkan ilmatorjunta ovat olleet sille liikaa. Hyökkäyksen kolmen ensimmäisen viikon aikana Venäjä menetti 10 Su-25:tä ja sen jälkeen keskimäärin kaksi konetta kuukaudessa vuoden loppuun saakka. Kuluvan vuoden alusta rynnäkkökoneet siirtyivät turvallisempaan epäsuoran tulenkäytön taktiikkaan, joka on tehotonta ja epätarkkaa, eivätkä ne silti ole pystyneet täysin välttymään ilmatorjunnalta.
Su-25 on kuitenkin Venäjän ainoa maajoukkojen jokseenkin tehokkaaseen lähi-ilmatukeen pystyvä sotakone, joten sen työsarka Ukrainassa jatkuu. Jos sota jatkuu pitkään, voi melko suurella varmuudella ennustaa, että Su-25:n päivät ovat luetut ja ne korvataan yli kolme kertaa kalliimmilla Su-34-koneilla, joka kehitettiin, kun Neuvostoliiton ilmavoimat halusi 80-luvulla uutta, suuren pommikuorman ja pitkän lentomatkan hävittäjäpommittajaa.
