Ukraina on jo pitkään osoittanut sympatiaa ukrainalaisten mielessä lännen leirissä olevaa Israelia kohtaan sekä poliittisella että julkisella tasolla. Näin luonnehtii Carnegie Endowment for International Peace -ajatushautomon kansainvälisten suhteiden analyytikko Ilia Kusa Ukrainan tulevaisuusinstituutista.
Ukrainalaiset näkevät Israelin maana, joka on vuosikymmenien ajan menestyksellisesti torjunut hyökkäykset sitä vastaan, turvannut kansalaistensa elämän ja pystynyt samaan aikaan menestymään taloudellisesti ja kehittämään korkeaa teknologiaa. Juuri tätä ukrainalaiset odottavat omalta maaltaan.
Israelin mallista alettiin Kusan mukaan puhua erityisen paljon Venäjän hyökkäyksen alettua helmikuussa 2022. Sodan pidentyminen on vain lisännyt Israelin esimerkin asiaankuuluvuutta siinä, miten maa voi sopeutua sotaan niin, että siitä tulee osa jokapäiväistä elämää, ja samaan aikaan löytää tilaa menestykselliselle talouskehitykselle.
Uusin konflikti Israelissa nähdään Ukrainassa väistämättä sen käymän puolustussodan linssin läpi, minkä vuoksi Israelin sotatoimet saavat ymmärrystä. Hamasin hyökkäys nähtiin samanlaisena kuin Venäjän toimet sen hyökkäyksen alkuvaiheissa.
Koska Moskova on asettunut Hamasin ja Iranin puolelle, se voi auttaa Ukrainaa lopultakin parantamaan suhteitaan Israeliin, minkä hyväksi Ukrainan viranomaiset ovat tehneet kaiken mahdollisen jo viime vuodesta alkaen. Kiovan toiveena on saada Israel asettumaan Venäjän vastaisten pakotteiden taakse ja toimittamaan Ukrainalle asejärjestelmiä, varsinkin panssarivaunuja ja ilmatorjuntaa.
Israelin johto on kuitenkin ylläpitänyt hyviä suhteita Moskovaan voidakseen toimia vapaasti Hizbollahia aseistavaa Irania vastaan Syyriassa. Tämä on ärsyttänyt Ukrainan johtoa niin pitkälle, että kesäkuussa 2023 Ukrainan suurlähettiläs Tel Avivissa syytti Israelia yhteistyöstä Kremlin kanssa. Nyt kun Moskova on näyttänyt todellisen karvansa, on Ukrainalla uusi mahdollisuus suhteiden parantamiseen.
Ukrainan johto on alkanut puhua Iranin, Hamasin ja Venäjän muodostamasta pahuuden akselista, mitä Venäjän johdon omat lausunnot ovat vain vahvistaneet. Samalla Kiova yrittää järjestää presidentti Volodymyr Zelenskyin vierailua Israeliin, vaikka onkin epäselvää, miten paljon Israel voisi lähettää sotilasapua, kun sitä samaan aikaan uhkaa monen rintaman sota.
Tilanne on synnyttänyt myös riskejä. Sen lisäksi, että Ukraina kilpailee nyt Israelin kanssa Yhdysvaltojen ja EU:n avusta, mahdollinen suursota Lähi-idässä hajauttaisi tätä apua vielä enemmän sekä ravistelisi maailmantaloutta ja energiamarkkinoita. Kaaos hyödyttäisi Kremliä, joka voisi silloin helpommin houkutella turvallisuutensa ja taloutensa puolesta pelkäävän lännen kompromisseihin Ukrainassa.
Kiova myös kilpailee Moskovan kanssa globaalin etelän sympatioista, jotka näyttävät asettuvan enemmän palestiinalaisten puolelle. Ukrainan liian selkeä tuki Israelille voi aiheuttaa sen, että nämä maat kieltäytyvät tukemasta Ukrainan vaatimuksia, oikeuttavat yhteistyönsä Venäjän kanssa tai kieltäytyvät liittymästä Venäjän vastaisiin pakotteisiin.
Kiovalle jää hyvin vähän vaihtoehtoja. Se yrittää ainakin kaikin keinoin varmistaa pysymisensä lännen avun piirissä riippumatta siitä, niputetaanko apu samaan pakettiin Israelin ja Taiwanin kanssa. Todennäköisesti se myös välttelee liian voimakkaita kannanottoja Israelin puolesta pyrkien sekä löytämään etelän suosion että saamaan Israelin sotilasapua.
