”Syön hattuni jos yhteiskuntasopimuksella on merkittäviä työllisyysvaikutuksia”, kirjoittaa Libera ajatuspajan toiminnanjohtaja Heikki Pursiainen blogissaan.
Hän listaa asioita, jotka saavat hänet epäilemään sopimuksen odotettuja vaikutuksia.
Ensimmäisenä Pursiainen nostaa esiin sen, ettei paikallinen sopiminen edistynyt.
”Olen aika vakuuttunut, että ainoa tapa korjata työllisyystilannetta nopeahkosti ja pysyvästi on luopua työehtosopimusten yleissitovuudesta. Vähintään pitäisi merkittävästi lisätä mahdollisuuksia sopia paikallisesti keskeisistä työehdoista, siis palkoista ja työajasta”, Pursiainen kirjoittaa.
Hänen mukaansa työttömien on päästävä kilpailemaan työpaikoista työllisten kanssa. Tämä ei taas onnistu ilman mahdollisuutta sopia nykyisiä työntekijöitä huonommista ehdoista. Asiaa ei kuitenkaan Pursiaisen mukaan edistetä yhteiskuntasopimuksessa millään tavalla.
Hän myöntää tuloksen olleen odotettu.
”Olisi ollut suuri yllätys, jos jättimäisissä keskitetyissä neuvotteluissa, joissa sovitaan kaikesta, olisi sovittu, ettei enää sovita kaikesta jättimäisissä keskitetyissä neuvotteluissa.”
Liian pieniä muutoksia
Heikki Pursiainen kuvaa kaiken sopimuksessa olevan ”pikku piperrystä”.
Muutokset työvoimakustannuksiin ovat hänen mukaansa optimistisestikin tulkittuina parin prosenttiyksikön luokkaa, vaikka tavoitteena piti olla sadantuhannen tai useamman ihmisen työllistäminen.
”En kerta kaikkiaan pysty uskomaan, että tällaisella nyhertämisellä on mitään merkittäviä työllisyysvaikutuksia”, Pursiainen sanoo.
Sen lisäksi, että kyse on hänen mukaansa näpertelystä, ei näpertely edes koske kaikkia työntekijöitä.
”Suuri osa suomalaisista yksityisen sektorin työntekijöistä saa markkinaehtoisesti määräytynyttä palkkaa. Näiden työntekijöiden työehdot ovat työehtosopimusten minimiä paremmat. Tähän joukkoon kuuluvat esimerkiksi lähes kaikki korkeasti koulutetut”, Pursiainen muistuttaa.
Näiden ihmisten palkkoja tai työehtoja ei päätä hallitus tai työmarkkinaosapuolet.
”Työehtosopimusehtojen muuttaminen ei vaikuta näiden ihmisten palkkaan yhtään sen enempää kuin 100 euron minimihinnan asettaminen BMW-maastureille vaikuttaa niiden markkinahintaan. Autojen hinta ei alene sen vuoksi, että niitä kielletään myymästä hinnalla, jolla kukaan ei niitä muutenkaan myisi”, Pursiainen toteaa.
Pursiainen muistuttaa, että yhteiskuntasopimuksessa mainitulla tes-maksun siirtämisellä voi olla vaikutuksia työvoimakustannuksiin vain siinä tapauksessa, että työntekijän työehdot ovat tes-minimin mukaiset.
Pursiaisen mukaan työpäivien lisääminen ja eläkemaksujen siirto joudutaan kompensoimaan muille seuraavissa palkkaneuvotteluissa tavalla tai toisella.
”Koska sopimuksella ei voida vaikuttaa paremmin koulutettujen tai muiden työmarkkinamenestyjien työehtoihin, sillä ei vaikuteta myöskään heidän työllisyyteensä”, Pursiainen lataa.
Hänen mukaansa ongelma pätee jopa julkiseen sektoriin, niillä aloilla joilla se joutuu kilpailemaan työntekijöistä yksityisten työnantajien kanssa.
Paremmin koulutettujen työllisyyden lisääminen edellyttää Heikki Pursiaisen mukaan muunlaisia toimenpiteitä, kuten tuloverojen alentamista, ansiosidonnaisten etuuksien kuten työttömyysturvan ja vanhempainetuuksien sekä korkeakoulutuksen uudistamista.
Pursiaisen mukaan näyttääkin kyseenalaiselta, voidaanko Suomea ylipäänsä uudistaa.
