Byrokratian takia yhdenkin työntekijän palkkaaminen aiheuttaa mittavan paperisodan viranomaisten kanssa. Työnantajan on huolehdittava esimerkiksi työterveyshuollon järjestämisestä. Lisäksi työntekijän kanssa täytyy käydä yksityiskohtaisesti läpi, millaisia vaaroja työpaikalla työskentelyyn liittyy. Riskien kartoitus on tehtävä riippumatta siitä, millainen työympäristö on. Verkkouutiset kertoi riskien kartoituksesta tarkemmin tässä jutussa.
Asia nousi puheenaiheeksi sen jälkeen, kun yrittäjä ja mediapersoona Jari Sarasvuo kertoi, millaisen byrokratiasotkun avun palkkaaminen kotiin voi aiheuttaa. VU kertoi tapauksesta tässä jutussa. Sarasvuon tapauksessa kyse oli kotiapulaisen palkkaamisesta. Kun kodista tulee työpaikka, viranomaisen silmissä siitä tulee myös potentiaalinen vaarojen kohde.
Aihe on herättänyt runsaasti ihmetystä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Monet hämmästelevät, onko tällaisten riskikartoitusten tekeminen tarpeellista silloinkin, jos kyseessä on pelkkä kotiapulaisen palkkaaminen kotiin.
Ei todellakaan ole, kansanedustaja Sinuhe Wallinheimo (kok.) kommentoi VU:lle. Poliitikkona hän on ottanut tavoitteekseen norminpurun ja liiallisen byrokratian karsimisen.
– Tämä esimerkki on jälleen hyvä osoitus ja peruste sille, miksi mielestäni jokaisen hallituksen tästä eteenpäin tulisi tehdä aktiivista norminpurkutyötä tavallisten suomalaisten arjen helpottamiseksi.
Hänen mukaansa byrokratia tekee työntekijöiden palkkaamisen tarpeettoman vaikeaksi.
Tekeekö tällainen byrokratia työntekijöiden palkkaamisen tarpeettoman vaikeaksi?
– On aivan selvää, että tällaiset äärimmäisyyksiin viedyt riskikartoitukset varmasti vähentävät juuri vaikkapa kotiapulaisten palkkaamista vaikkapa osatyökykyisen tai muistisairaan vanhuksen avuksi.
Wallinheimon mukaan tässä onkin asia, jossa ylimääräistä byrokratiaa olisi syytä karsia.
– Aloittaa voisi siitä, että tuota riskikartoituksen teon velvoittavuutta höllennettäisiin työpaikan koon mukaan. Lisäksi, näiden prosessien käyttämisessä tulisi mielestäni huomioida työntekijän aiempi työntekohistoria. Toisin sanoen, jos henkilö on tehnyt samaa työtä samassa työpaikassa, mutta toisella nimikkeellä, tulisi se johtaa siihen, että erillistä lisäbyrokratiaa ei tarvittaisi.
Sarasvuon esimerkissä viranomainen vaati kaikkien riskien kartoitusta yksityiskohtaisesti. Dokumentissa oli eritelty riskit alkaen siitä, että vaippaa vaihtaessa kotiapulaisen suuhun voi päätyä lapsen kakkaa tai astianpesukoneen tiskiainetabletin nieleminen voisi aiheuttaa korkeakoulutetulle ja täysi-ikäiselle kotiapulaiselle terveysriskin. Riskeissä oli eritelty sekin, että kotiapulainen voi joutua kuuntelemaan perheriitaa ja siten altistua henkiselle stressille.
Wallinheimon mukaan järkikin sen sanoo, että näin yksityiskohtainen riskien erittely ei ole tarpeellista.
– Tässäkin tapauksessa joku suhteellisuudentaju viranomaiselta olisi tarpeen.
Valvontaviranomaisen eli tässä tapauksessa aluehallintoviraston mielestä sillä ei ole riskikartoituksen kannalta mitään merkitystä, millaisessa ympäristössä työtä tehdään. Viranomainen edellyttää riskien kartoittamista, oli työpaikkana sitten teollisuuskiinteistö tai kotiympäristö. Myöskään sillä ei ole merkitystä, minkä kokoisesta työpaikasta on kyse.
Wallinheimon mukaan riskit on varmasti syytä käydä läpi kaikissa tapauksissa.
– Mutta tarvitaanko siihen välttämättä samanlainen byrokratia kaikissa tapauksissa? Mielestäni ei tarvita, vaan vaikkapa tässä Sarasvuon tapauksessa tolkun käyttö pitäisi olla sallittua myös viranomaisprosesseissa, Wallinheimo toteaa.
LUE MYÖS:
Sääntö-Suomi iskee: Näin vaikeaksi työntekijän palkkaaminen on tehty
Jari Sarasvuon uskomaton tarina sääntö-Suomesta – ”Viranomainen väitti valehteluksi”