Pienituloisuus on Tilastokeskuksen mukaan yleisintä työttömien ja opiskelijoiden keskuudessa. Vähintään kuusi kuukautta vuoden aikana työttöminä olleista lähes 39 prosenttia kuului pienituloisiin kotitalouksiin viime vuonna. Opiskelijoista noin 31 prosenttia oli pienituloisia.
Pienituloisuusraja oli viime vuonna yhden henkilön taloudella 14 750 euroa vuodessa eli 1 230 euroa kuukaudessa. Tuloilla tarkoitetaan verojen jälkeisiä rahatuloja, jotka koostuvat työ- ja omaisuustuloista ja tulonsiirroista.
Pienituloisista yli puolet sijoittuu aivan 60 prosentin rajan tuntumaan. Tilanne on ollut vuodesta 1987 alkaen riippumatta pienituloisten määrän vaihteluista.
Kaikkein pienituloisimpaan ryhmään eli niihin, joiden tulot ovat alle 40 prosenttia mediaanista, on kuulunut koko 2000-luvun alle 20 prosenttia kaikista pienituloisista. Ryhmään kuuluvien käytettävissä olevat rahatulot ovat alle 820 euroa kuukaudessa.
Väestöryhmien väliset pienituloisuusasteet ovat erkaantuneet toisistaan 30 vuoden tarkastelujaksolla, erityisesti 1990-luvun laman jälkeisenä aikana. Palkansaajat ovat pienituloisia hyvin harvoin.
Suhteellinen pienituloisuus vaihtelee myös väestöryhmien sisällä. Työttömistä ansiosidonnaista päivärahaa vuoden aikana saaneista työttömistä noin 15 prosenttia oli viime vuonna pienituloisia, kun taas Kelan perustyöttömyysturvaa saaneista pienituloisia oli puolet.
Myös 1,38 miljoonan eläkeläisen kesken pienituloisuus vaihtelee. Entisistä maatalousyrittäjistä pienituloisia on noin 38 prosenttia. Myös työntekijäammateista eläköityneiden ja eläkkeellä olevien yrittäjien pienituloisuusaste ylittää koko väestön noin 12 prosentin keskiarvon.
Entisten alempien toimihenkilöiden keskuudessa pienituloisia on reilut 8 prosenttia, mutta entisissä ylemmissä toimihenkilöissä määrä on häviävän pieni. Pienituloisuus on harvinaisinta entisillä toimihenkilöillä, joita on vajaa puolet kaikista eläkeläisistä.